Minä olen koko ikäni tykännyt saunomisesta. Joskus kauan sitten tähän blogiini kirjoitinkin tarinan elämäni saunoista ja vaikka niiden absoluuttinen arviointi onkin hyvin vaikeaa, tulin silloin siihen tulokseen, että vuonna 1960 rakennetussa kesämökissämme on kaikkein paras sauna. Se mökki on nykyään veljeni omistuksessa enkä ole siellä enää aikoihin saunonut, mutta muistan kyllä mainiosti.

Me suomalaiset olemme kyllä aika vauhkoja tuon löylyilyn suhteen. Kun jollain porukalla järjestetään jotain vapaamuotoista ilta- tai viikonloppuohjelmaa, on siellä hyvin usein ohjelmassa saunominen. Etenkin täältä pääkaupunkiseudulta porukat kiirehtivät viikonloppuisin maalle ja niillä mökeillä ja vanhoilla kotitiloilla lämpenevät tuhannet saunat ympäri vuoden.

Minä pidän ihan kaikkein eniten puilla lämmitettävästä saunasta. Sellainen on meillä täällä kotonakin - sähkösaunaa ei lainkaan. Jos löylyhuone on tarpeeksi suuri, saa siellä useimmiten mukavan leppoisat löylyt, vaikka sauna olisi tosin kuumakin. Minä pidän eniten 60-70 asteen lämmityksestä, mutta aika lähelle 80 astetta meillä pääsee tuo huone lämpenemään johtuen kai pääsääntöisesti käyttämistämme puista - lepästä ja koivusta, jotka kuumenevat aika tehokkaasti. Sitten se, että aina tulee syystä tai toisesta  vekutelluksi jonkun jutun takia, ennen kuin ehtii löylyilemään ja niinpä sauna kuumenee ehkä hiukan liikaa.

Tässä vanhetessa on kehossani tapahtunut jotain, mikä on saunomisen suhteen harmittava fakta. Minä tulen käytännössä aina huonovointiseksi saunomisen jälkeen. Ei sentään mitään oksennusheikkoutta, mutta sellaista epätasaista oloa ja tuntuu kuin  ei saisi kunnolla hengitetyksi. Sitä sitten jatkuu käytännössä koko illan eikä se ole mukavaa. Niinpä tässä on ehkä nyt viimeksi kuluneen puolentoista vuoden aikana saunominen ollut tosi vähissä. Nyt toissa iltana lämmitettiin sauna tosi pitkästä aikaa, olisiko edellinen ollut heinäkuun puolivälin maissa. Luulenpa, että minun saunomiset ovat valitettavasti kovin vähissä lähitulevaisuudessa. Iso harmi....