Heinäkuu on sitten kuuden tunnin päästä paketissa ja on siis aika hieman vilkaista, miten kesän liikuntatouhu on edennyt. Koska kantapäässäni on sitkeä plantaarifaskiitti, en ole kävellyt yhtään lenkkiä, vaan olen pelkästään pyöräillyt. Se ei satu kantapäähän. 

Heinäkuun eka viikon lopulle oli koko kaudelle kertynyt 504,9 km - toukokuussa vähän alle 200 ja kesäkuussa noin 250 ja sitten heinäkuun eka viikolla se reipas 50. Nyt sitten heinäkuun aikana olen ajellut 333,9 kilsaa eli keskimäärin hieman yli 10 kilsaa päivässä. Siis aika vähän, mutta vanhalle ukolle ihan kohtuullisesti. En kuitenkaan ajele joka päivä, vaan kuten tuosta näkyy, olen käynyt pyörimässä 21 kertaa eli minulla on ollut 10 lepopäivää. Koronapiikin jälkeen jouduin lepuuttamaan kolme ja Kivijärven reissun jälkeen neljä ja tähän Kotkan reissuun meni kaksi päivää. Niinpä siis täällä ollessamme olen kutakuinkin joka päivä päässyt sotkemaan. Aktiivisten lenkkien keskiarvo on jotain 16 kilsaa, mikä sekin on vähän, mutta vanhalle ukolle sopiva määrä.

Olen joskus tuossa juhannuksen tienoilla asettanut kesän ajotavoitteeksi 1000 kilsaa ja se ei ole ollenkaan mahdoton juttu. Tämän aamun 19 kilsan lenkin jälkeen olen nyt ajanut yhteensä 767,6 kilsaa eli 232,4 vielä, niin tavoite on paketissa. Mikäli pyörä kestää ja mies, niin tuo tulee helposti.

Tavoitteen toteutumiseen vaikuttaa sitten tietenkin sää. Kylmyys ei haittaa, kunhan ei pakkaselle mene ja se on tietty elokuussa aika epätodennäköistä. Pieni vesisadekaan ei ole probleemaksi asti,m mutta ukkonen on. Kova vesisade haittaa. Kun kastuu, alkaa tulla tosi kylmä ja sitten toisaalta tie saattaa olla liukas, autoilijat eivät välttämättä näe pyöräilijää ja onhan se joka tapauksessa epämiellyttävää.

Pyöräkautta voisin jatkaa toki ohi kesän ihan kelien mukaan. Liukkaalla en halua ajaa ja niinpä tietenkin hyvinkin loka-marraskuulle asti voisi ajella, mutta se on todellakin kelien mukaista touhua. Onhan niitä toki sellaisia, jotka ajavat läpi talven - en usko liittyväni siihen joukkoon.