Lukeminen on minulle tärkeä harrastus, huvitus ja myös hyötytoimenpide. En juurikaan katso telkkarista uutisia, vaan luen niitä netistä - YLEn sivuilta, Hesarin sivuilta, MTVUutisista, ruotsinkielisistä päivälehdistä, joskus englantilaisista ja kyllähän noita riittää. Hesari tulee meille paperilehtenä, mutta myös digiversiona ja koen huomattavasti mukavampana lukea aamun uutislehteä tabletilta vaikkapa sängyssä.

Aikakausilehtiä enkä erikoislehtiä lue laisinkaan, ellen syystä tai toisesta satu sellaista saamaan käsiini ja löydä sieltä jotain mielenkiintoista. Meille ei moisia tule, koska ne ovat kalliita, enkä aina ole jaksanut lukea niitä, kuten vaikkapa Suomen Kuvalehteä, josta tuli meille lopulta turhan kallista jätepaperia. Kirjastossa saatan joskus lukaista jotain. Vanhoja sarjakuvia luen mielelläni - niitä meillä on runsaasti esim. Asterixeja, Tinttejä, Lucky Lukeja ja Aku Ankkoja.

Olen aina tykännyt jännäreistä ja kun latasin iPadille BookBeatin aloin innolla lukea niitä nimenomaan siitä tabletilta. Se nimittäin tarjoaa saman tien lukemisen päätettyäni kirjailijan seuraavan kirjan ja jos nämä kirjat sattuvat olemaan kronologisesti eteneviä, on tosi hyvä, että ei tarvitse miettiä ja etsiä mistään sitä lukuvuoroon tulevaa tarinaa, kun kone tekee sen itse. Sain juuri loppuun Jø Nesbön sarjan Harry Holesta. Aiemmin olen lukenut Peter Jamesin, Robert Galbraithin, Anna Janssonin, Emelie Scheppin, Robert Galbraithin, Max Seeckin, Ninni Schulmanin ja Sofie Sarenbrantin sarjat käytännössä kokonaan. Tällä hetkellä luen kyllä ihan eri genren kirjaa BookBeatista. Löysin nimittäin ihan mielenkiintoisen tarinan Hornet-lentäjästä.

Luen minä kyllä ihan niitä vanhanaikaisiakin juttuja, joita meillä on hyllyt täynnä. Kirjoiksi niitä kutsutaan. Kävin juuri eilen hakemassa kirjastosta Ahvenanmaa-aiheisia opuksia, ihan vaan saadakseni uusia ideoita seuraavaa saarimatkaamme varten. Useimmat faktapohjaiset kirjat otan kirjastosta lainaksi, vaikka olisi kiva omistaakin niitä, mutta valitettavasti meille ei enää mahdu, ellen sitten ala hävittää niitä ihan aktiivisesti ~ en vaan oikein raaski. Joitakin muusikoiden elämäkertoja olen edelleen ostellut ja on tuossa muitakin merkittävien ihmisten tarinoita.

Lukeminen on viihtymisen ja tiedonhankinnan takia ihan merkittävän tärkeää, mutta sillä on myös suuri osansa keskittymiskyvyn hankkimiseksi ja sen ylläpitämiseksi. Nykypäivän jatkuva älylaitteissa roikkuminen heikentää (jo todistetusti) rauhoittumista ja pitkäjänteistä työskentelyä ja siksi  lukeminen on tärkeää. Älylaitteet ovat tulleet ja pysyvät kuvioissa tästä eteenkin päin, mutta ei niistä ole mitään hyötyä, jos ihminen  ei osaa lukea ja kyse on enemmänkin siitä, mitä ymmärtää kuin teknisestä taidosta. Kärjistetysti voidaan sanoa, että ihminen, joka ei lue ja ota asioista selvää, ei pieneksi jäävän sanavarastonsa takia kykene sisäistämään tekstiä, vaikka saisi siitä kyllä muuten selvää. Sitä voi verrata vieraskieliseen tekstiin. Luen teknisesti hyvinkin sujuvasti englantia, saksaa, ruotsia ja kreikkaa, mutta en minä kaikkea ymmärrä. Ruotsia ehkä parhaiten, mutta äidinkieleeni verrattuna kuitenkin paljon heikommin.

Koulussa huomasin sekä kokeissa ja lukutunneilla, että paljon lukevat lapset hallitsivat suuria kokonaisuuksia paremmin kuin ne, joiden lukuharrastus rajoittui pakolliseen. Synonyymien käyttäminen vaatii laajaa sanavarastoa ja silläkin saralla oli ja on varmasti edelleenkin suuria eroja.

Nyt kun viimeinkin aletaan myöntää, että peruskoulu on perähanurista ja jotain on oikeasti tehtävä, niin lähtökohdaksi on otettava perustaitojen kehittäminen. Tuntimääriä voisi kasvattaa lukemisen hyväksi. Vääjäämätön totuus on se, että lukemaan oppii lukemalla. Siihen sivuun on jokaisesta luetusta kirjasta pystyttävä kertomaan vähintäänkin jollakin tasolla sen juoni. Tämä on juuri nyt koulutussuunnitelmia tekevien henkilöiden tajuttava ja alettava oikeasti viedä koulutusta sen suuntaiseksi, että siitä on kokonaisvaltaista hyötyä.