Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että asun omakotitalossa vaimoni kanssa kahdestaan. Meillä on runsaasti tilaa ja löydämme (lähes) aina paikan omille jutuillemme. Pääasiallisesti vietämme kyllä aikaa keittiössä ja olohuoneessa, mutta etenkin minä teen kaikenlaisia harrastusjuttujani omassa miesluolassani, jonne toki rouvallakin on vapaa pääsy ja oikeus, jos kohta halukkuus on selkeästi pienempi.

Minulla on kaksi pöytäkonetta, joilla on yhteinen näyttö eli ne ovat harvoin päällä yhtä aikaa. Uudempi ja tehokkaampi on pääasiassa lentosimulaattorini käyttöä varten, mutta teen sillä myös paljon videoeditointien pohjahommia. Vanhempi kone on pääasiallisesti kirjoituskone, mutta siinä on myös videoeditori ja kuvankäsittelyohjelma ja toki paljon muutakin.

Koneet ovat tuossa ison kirjoituspöytäni päällä tai itse asiassa toinen kone on sen alla lattialla. Luen kielikirjojani pääasiassa tuossa pöydän ääressä, koska siihen on helppo levittää oppikirja, sanakirjat ja vihkot ynnä muut tykötarpeet. Kreikan oppitunnit tapahtuvat netissä ja tuohon samaan paikkaan laitan läppärin, jonka kautta otan yhteyden.

Kuten kuvasta näkyy, minulla on paljon soittimia. Senhän nyt jokainen minut tunteva tietää. Läppärissäni on studio-ohjelma ja pääasiassa äänitän juttujani tässä luolassa. Soitan mieluummin tuota digipianoa kuin olohuoneessa olevaa perinteistä hökötystä, mutta en sen takia, että digipiano olisi parempi, vaan suurin syy on se, että pystypianoamme ei pysty virittämään, koska se on rikki ja korjauksen hinnalla saisi pienen flyygelin. Soitan pianoa pääasiassa opetellakseni lauluja, joita tarvitsen yhden laulajan säestämiseen. Huvikseni sitten paukutan jotain vanhoja tuttuja ja niitä bändimme biisejä, joissa soitan pianoa.

Kun istahdan pöytäni ääreen, on minulla edessäni tietokoneen näyttö ja sen takana merkittävä seinä. Seinälle olen kasannut itselleni tärkeitä kuvia ja asioita, joilla jokaisella on oma tarinansa. Perhe, lauluyhtye, Woodstock, työkaverit, Santorini. Lisää on luvassa, kunhan saan ostetuksi uuden kehyksen. Kuva odottaa hyllyssä.

Luolani on siisti. Imuroin ja pyyhin pölyjä sieltä normaalisti hyvin usein. Tavarat ovat hyvin järjestyksessä, vaikka monen (esimerkiksi rouvani) mielestä ne eivät ole. Löydän kaiken yleensä saman tien ja vaikka joskus käy niin, että en ihan heti saa etsimääni käsiin, löydän ne kuitenkin aika nopeasti.

Luolani on hyvin muuteltavissa. Jos/kun meille tulee vieraita, jotka voivat yöpyä tuolla levityskelpoisella vuodesohvalla,  siirrän tavarat pienessä hetkessä toiseen paikkaan, joskin esimerkiksi kitarat ja digipiano ovat silloin pakkauksissaan ja sillä hetkellä pois käytöstä.

Lapsuudessani, nuoruudessani ja varhaisessa aikuisiässäni minulla ei lyhyttä lukioiän kautta lukuun ottamatta ollut omaa tilaa. Tällainen luola avautui lopulta sitten, kun viimeinenkin lapsista muutti pois kotoa. Minä pidän tästä paikasta, koska tässä (siis kirjoitan tätä juttua tuon pöydän ääressä) pystyn tekemään monia minulle mieluisia asioita. Moni miehen roikale  tekee luolansa autotalliin tai ulkovarastoon, missä he voivat tuunata joitain koneita tai tehdä vaikkapa puutöitä, mutta minuahan sellaiset hommat eivät ole ikinä kiinnostaneet, joten minun luolani on urbaanisti ihan sisäluola.