Koronaviruksen invaasion yksi ilmentymä oli kaikenlaisen julkisen laulannan rajoittaminen. Tämähän on koskenut monia työkseen laulavia, ammattiin opiskelevia ja vielä heidän kaikkien viiteryhmiin kuuluvia henkilöitä. Kovalla kädellä laulukielto on myös kurittanut erityyppisiä lauluharrastuksia. Laulamistahan harrastetaan Suomessa tosi paljon ~ niin yksin kuin porukassakin laulavia. Yksin on voinut harrastella, kunhan tilat ovat turvallisia, mutta jopa pienet lauluryhmät ovat olleet seisokissa.

MInä olen viime vuosina laulanut Vihdin kamarikuorossa, joka on yksi seurakunnan harrastajaryhmistä. Kuoro on kyllä aika omaehtoinen, se on yhdistys ja sillä on oma rahoitussuunnitelma, mutta se toimii silti uutterasti seurakunnan kuvioissa esimerkiksi autellen jumiksen musiikissa. Viimeksi lauloimme viime sunnuntaina pienellä porukalla mm. sunnuntain psalmin kokonaan.

Kamarikuoron ohjelmistossa on pienten laulujen lisäksi erikokoisia kirkkomusiikkiteoksia, joista merkittävimpiä ovat olleet muutamat Sielunmessut (Requiemit) kuten Mozartin tekemä ja esim. J.S. Bachin jouluoratorio. Kuoro on sillä tavoin kovatasoinen, että sinne on pääsykoe, joka ei kuitenkaan ole mikään kamaluus. Siinä testataan lähinnä ääniala ja kyky pysyä vireessä ja rytmissä sekä säestyksen kanssa että ilman sitä. Useimmat, käytännössä kai kaikki, laulajamme ovat jo aiemmin paljon laulelleet kuoroissa ja lauluyhtyeissä, joten kokemus on myös kova sana. Nuottien suora lukeminen ei ole tarpeellisa, mutta helpottaa huomattavasti, koska monet lauluista ovat hyvinkin vaativia ja kotona treenaaminen on välttämätöntä.

Aloitimme tämän kauden optimistisesti eilen. Ihan koko kööri ei ollut paikalla, mutta saimme kuitenkin aikaiseksi moniäänisen tapahtuman varsin haasteellisen opuksen kera. Jossain kohtaa lähitulevaisuudessa pitäisi nimittäin esittää John Rutterin Sielunmessu. Siinä on joitakin hankalia kohtia, joista ensimmäinen tulle vastaan ja lyö turpaan kunnolla jo ensimmäisellä sivulla. Nuotteja tai peräti tämän messun tuntevat ihmiset näkevät kyllä tämän hankaluuden. Olen toki laulanut haasteellisempiakin sävelhelmiä, mutta tämän sävellyksen hankaluudet tulevat esiin varsin vaativien sointukulkujen takia. 

Joka tapauksessa olen iloinen, että taas on päästy ottamaan yksi askel kohti normaalia.