Jääkiekko on omituinen peli, kuten oikeastaan kaikki joukkuepelit. Lähes mikä tahansa porukka voi tänään pelata hirmuisessa hurmiossa, mutta sitten huomenna surkeasti kuin mikä tahansa höntsätiimi. Näin on suosikkini, HIFK, tehnyt liigassa koko tämän kauden. Surkeaa peliä on saattanut seurata todella mainio peli ja päinvastoin. Ailahtelevuus on ollut suoranainen tavaramerkki, eikä siitä ole näyttänyt loppua tulevan.

Runkosarja päättyi loppujen lopuksi tiukan väännön jälkeen HIFK:n kuudenteen sijaan. Vastaan asettui kolmanneksi päätynyt Lahden Pelicans ja pudotuspelien matsien ajateltiin heti alusta lähtien olevan hyvinkin tiukkoja kohtaamisia. Näin on sitten ollutkin. Pelicans vei ensin kolme ensimmäistä matsia melkein, miten halusi ja näytti siltä, että rantapallot lentäisivät Helsingissä neljännen pelin päätyttyä. Hurjan pitkän taistelun kolmannessa jatkoerässä ajassa 104,25 vapautti HIFK:n Kristian Vesalainen stadilaisten äänijänteet tupaten täydessä Nordiksen jäähallissa livauttamalla kiekon Niklas Kokon selän taakse upean yksilökieputuksen jälkeen. Sittemmin HIFK on voittanut kaksi seuraavaakin matsia hillittömän tasaisten tapahtumien päätteeksi ja nyt sitten sekä lahtelais- että hesalaisfanit odottavat kieli pitkällä ja hillittömässä jännitystilassa tämän illan matsia, joka ratkaisee jatkopeleihin menijän ja myös kesälomalle jäävän.

Olen pitänyt kirjaa koko kauden HIFK:n peleistä ja sieltä näkee yhdellä istumalla, miten ailahtelevaista se pelaaminen todella on ollut. Loukkaantumisten ja sairastelujen piikkiin voi toki laittaa joitakin juttuja, mutta ei kaikkea. Niin jääkiekon asiantuntijat kuin me fanit olemme sättineet ankarasti joukkueen valmennusta ja etenkin päävalmentaja Ville Peltosta. Neljännen pelin aikana IFK:n fanikatsomoon nousi suuret kyltit, joissa luki "Peltonen ulos!". Tämä fanien ulostulo oli joukkueen nykykapteenin, Jori Lehterän, mukaan sellainen ärsyke, joka laittoi joukkueen näyttämään faneille, että luottamus Peltoseen on täydellinen. No, palkkaa joukkueeltaan saavan pelaajan on näin sanottava ja kenties vasta joskus pitkän ajan päästä jonkun pelaajan muistelmista saa lukea ihan täydellisen totuuden, jos sittenkään. HIFK:n peli on pääsääntöisesti ollut hyvin tylsää ja mielikuvituksetonta ja vain ajoittain se on saanut kuviot pyörimään niin, että vastustaja on ollut niin sanotusti kuutamolla. Kun olen katsellut esim. Tapparan pelaamista, on ero ollut kuin yöllä ja päivällä. Ei siis ihme, että HIFK ei ole tällä(kään) kaudella kyennyt kertaakaan voittamaan Tapparaa. Mahdollisuudet kohtaamiseen ovat kyllä vielä olemassa, mutta ihan aluksi  HIFK:n on selvitettävä Pelicans ja vaikka sillä orastava henkinen yliote onkin, ei sillä ole mitään merkitystä tänä iltana Lahdessa, kun kiekkoa aletaan tosissaan läimiä.

Kävi niin tai näin, olisi HIFK:n johdon tosissaan tehtävä iso ratkaisu. Ensimmäinen niitä olisi valmentajan vaihto. Peltonen on vanha mies, eikä kykene enää muuttumaan ja nykypäivän kiekkokulttuuri vaati selvästi nopealiikkeistä ja nopeasti reagoivaa pelin johtamista. Kaivataan sellaisia johtajia  kuin Pelicansin Tommi Niemelä, Jukureissa häärännyt Olli Jokinen ja tämän kevään superyllätysjoukkueen, kuopiolaisen KalPan valmentaja Petri Karjalainen. Toinen iso juttu olisi joukkueen nopeuttaminen. HIFK:ssä on taidokkaita ja kovaotteisia pelimiehiä, mutta pääasiassa hyökkäyspäässä. Puolustus on hidas ja jäykkä ja jää helposti nopeiden vastustajien jalkoihin. Puolustus ei myöskään pääse aina samaan vauhtiin ketjun kanssa ja näin tapahtuu usein varsinkin Juha Jääskän kentällisen surratessa vastustajan päätyä kohti. Kentän rytmitys ei toimi ja aukko puolustuksen ja hyökkäyksen väliin jää liian suureksi ja siihen väliin ketterimmät joukkueet uivat kätevästi. Kolmas iso juttu on maalivahtipeli. Niin hyvin kuin Roope Taponen onkin pelannut useimmissa peleissä, on hän myös hiukan virhealtis. Maalivahdin epäonnistumiset näkyvät valitettavan suurina. Se on sama kuin kuorolaulussa. Jos kuoro laulaa hyvin, mutta solisti mokaa, se kuuluu ja tuntuu. Ei siellä kuororivissä satunnainen virhe paina niin paljon. Niko Hovinen on ollut huikeasti varmempi ja siksi uskoisin hänen saaneen vastuuta nyt pleijarisarjan viime peleissä. Hovisen etuna on Taposeen verrattuna se, että hän on valtavan isokokoinen ja peittää polvillaan ollessaankin hyvin paljon suuremman alan kuin Taponen. Nuori mies on kyllä jäissä ollessaan tavattoman ketterä ja sekä räpylä- että mailapeli ovat hyviä. Hovisella on korkeampi torjuntaprosentti talven ajalta, mutta hänellä on vähemmän  pelejä ja melkein säännöllisesti kovimpien vastustajien kanssa maalissa on pelannut Taponen.

En edes yritä veikata tämän illan pelin lopputulosta, koska se on niin fifty-fifty.  Nyt on molemmille porukoille erikoisen tärkeää, että hermokontrolli säilyy. Pelicans yrittää ihan tosissaan ärsyttää HIFK:n kuumakalleja, joista Leksa Komarov on herkin. Hänhän menetti täysin hermonsa ensimmäisen pelijaripelin lopulla ja mukiloi vastustajan puolustajaa idioottimaisesti, mistä sitten kiitokseksi saikin kolmen ottelun pelikiellon. Tämän rajun purkauksen jälkeen molemmat joukkueet ovat pystyneet pitämään homman hallussa eikä Komarovkaan ole menettänyt malttiaan, kun pääsi pelikiellon jälkeen takaisin jäälle. Varmaa on kuitenkin, että molempien joukkueiden herkimmin tulistuvia pelaajia ärsytetään. HIFK:llä on Komarov ja Pelicanseilla Tyrväinen. Ei tarvita mitään ihmeellistä, niin öljypoltin syttyy.

Jos joukkueet kykenevät tekemään maaleja jo varsinaisella peliajalla, on avausmaalin tekemisellä iso merkitys, mutta se voi koitua myös haasteeksi. Lauantaina Pelicans teki avausmaalin ihan eka erän alussa, mutta siitä HIFK selkeästi sisuuntui ja tiivisti peliään huomattavasti eikä Pelicans yksinkertaisesti päässyt enää lopussa ihan mahtipaikkoihin ja jos pääsikin, niin Hovinen yhdessä koko kentällisen kanssa hoiti homman. Pelihän meni lopulta jatkoerään, missä Jori Lehterä yllätti kaikki kentällä ja sen ulkopuolella olevat jättämällä syöttämättä ja vippasikin kiekon maaliin ohi hämmästyneen Niklas Kokon.

Tämän päivän peliä ajatellen itselleni on tärkeintä muistaa ottaa verenpainelääkkeet.