Meillä on eräs monilapsinen tuttavaperhe. Isommat lapset leikkivät jo jonkin verran keskenään, kun pienemmät lapset vaativat oman osansa. Vanhemmat oppivat tietämään, että jos jotain kuuluu, niin kaikki on hyvin. Kerran kävi sitten niin, että olikin tilanne, mistä ei kuulunut minkäänlaista ääntä ja siihen sitten äiti huudahti: "Mitä siellä tapahtuu?" Lasten huoneesta kuului pieni lapsen ääni: "Tapahtuu, tapahtuu..." Tarina ei kerro kuitenkaan, mitä siellä touhuttiin.

Kaikkialta, niin ulkomailta kuin täältä kotimaastakin, kuuluu tällä hetkellä paljon melua ja ääntä ja tiedämme, kiitos avoimen ja vapaan joukkotiedotuvälineistön, tapahtumista monissa paikoissa. Saamme seurata uutisointia kaikkialta maailmasta, mutta tapahtumiin vaikuttamisen mahdollisuudet ovat lopulta pienet ja loppujen lopuksi emme välttämättä ole ihan sataprosenttisen tietoisia uutisoinnin luotettavuudesta. Aika voimattomina me pienet suomalaiset joudumme näitä asioita katsomaan täältä pohjan perukoilta.

Meitä lähinnä on tietenkin tuo Ukraina, missä Venäjä jatkaa häikäilemtätöntä ja kaistapäistä sotaansa yrittäen tuhota naapurimaataan täysin keksityillä syillä. Mitä siellä Ukrainassa oikein tapahtuu, on ehkä epäselvää, mutta me länsimaalaiset olemme kuitenkin lähempänä totuuden ydintä kuin itänaapurimme asukkaat, joilta on avoin ja edes lähellä puolueetonta uutisointia toimivat mediat suljettu valtiovallan toimesta. Miten avointa ukrainalaisten uutisointi on? Varmasti kotiinpäin vievää, mutta onhan heidän tiedottamisensa lähempänä ihan oikeaa totuutta kuin itänaapurimme. Meidän on helppo uskoa, että Venäjä ja ennen kaikkea maan hallinto Putinin johdolla on täysin syyllinen Ukrainan sotaan. Sen esittämät perusteet "erityisoperaatiolle" ovat tuulesta temmattuja ja kyse on pelkästään narsistisesta vallanpitäjien vallanhimosta ja ahneudesta. Sodilla on kyllä taipumus päättyä ajallaan, mutta saadaanko Putin ja kumppanit lopulliseen vastuuseen ja korvaamaan aiheuttamansa tuho, on kokonaan toinen juttu.

Tämän viikonlopun tapahtumat näyttävät Venäjän valtio- ja sodanjohdon olevan vähintäänkin jonkinasteisessa sekasorrossa. Siellä tiedetään mainiosti, että vetäytymällä pois Ukrainasta ja saman tien lopettamalla sota, tilanne rauhoittuisi, mutta kun koko homma on aloitettu mielettömällä uholla ja on päästetty tähän pisteeseen, ei venäläinen voi luovuttaa ja alistua. Itse asiassa koko homma kulminoituu Putiniin, jonka totaalinen virhearviointi vie Venäjää huonompaan suuntaan, josta se voi toki nousta, mutta mikä sen hinta lopulta on.

Meillä kotimaassa on uusi hallitus ja uudet pelit ja vehkeet sen pyörittämiseen. Työttömien ja pienituloisten elämään tuo uusi hallitusohjelma iskee vasaralla. Oikeistohallitukselle tyypilliseen ajatusmalliin, eivät kovatuloiset tästä tulevien aikojen touhusta näyttäisi kärsivän, mutta koko homman toimivuus puidaan lopulta käytännön elämässä. Hallituksen lähtökohta on ihan järkevä - Suomen velkaantuminen on saatava talttumaan, mutta ovatko keinot parhaat mahdolliset. Erityyppisten tukimuotojen ja avustusten leikkaaminen on köyhien kyykyttämistä ja aiheuttaa pahimmillaan kehittyvää segregaatiota, mikä lopulta jakaa kansamme selkeisiin yhteiskunnan eri tasojen luokkiin, mikä ei sitten taas ole hyväksi koko yhteiskuntaa ajatellen. Velkaantumiselle oli painavia syitä - koronan aikainen tilanne, jossa kaikin keinoin oli saatava yhteiskunta pyörimään ja sitten Ukrainan sota, joka ajoi maailmantaloutta ahtaalle ja iski vuosikymmeniin pahimman inflaation, mistä jälleen pienituloisimmat kärsivät enemmän kuin vähintäänkin keskituloiset. Maamme omavaraisuutta ja kykyä tuottaa vientiin kelpaavia tuotteita on nyt pystyttävä kehittämään samalla ajatellen vihreää siirtymää. Pelkästään tuomalla hyödykkeitä ei pärjätä, vaan velkaannutaan entistä enemmän. Eduskuntavaalien jälkeen ajattelin, että erittäin moni suomalainen teki perustavaa laatua olevan virheen, mikä monin tavoin näkyy jo nyt. Toivottavasti ymmärtävät korjata virheensä, kun seuraavan kerran pääsevät äänestämään.

Koko touhu täällä Telluksella menee tällä hetkellä ainakin jossain määrin miinusmerkkisesti ja sitä seuratessa mieli apeutuu. Itse en voi näille yhtään mitään ja siksi lienee viisainta elellä päivä kerrallaan, kirjoitella omia ajtuksiaan, soitella ja laulella ja lueskella puutarhanhoidon lisäksi. Telkkaristakin tulee välillä ihan katsottavaa ohjelmaa ja joka tapauksessa Wilma Murto voitti eilen jännittävän seiväskisan.