Meillä kotona on todellakin otsikkoni mukainen vanha ongelmajäte. Kuta kuinkin 70-vuotias, jolla ei oikeastaan tee mitään ja kyse ei ole minusta, vaikka lähes 70 olenkin. Tämä onneton kapine on huonokuntoinen piano. Se on tullut meidän perheeseemme alunperin jo 1950-luvun alussa, jolloin kanttori-isäni hankki sen tietenkin omaan tarpeeseensa. Äiti kertoi, että se oli erittäin kallis ja sitä oli maksettu kauan ja hartaasti. Piano on käsittääkseni saksalainen ja nimeltään Riese, mutta minulle se alkaa olla riesa.

Tämän pimputtimen ongelma on se, että sen koneisto on haljennut ja sitä ei voi virittää. Tai voihan sen virittää, mutta ei normaalivireeseen eikä se sitten pysy kovin kauan siinä. Normaali viritystaso on 440 Hz ja tämän pystyy laittamaan hieman alavireiseksi, mikä ei äkkiseltään tunnu mitenkään ongelmalliselta, mutta kylläpä se vaan on. Sellainen taajuusherkkyys tuntuu, vaikka minulla ei ole absoluuttista korvaa.

Onhan sitä joskus joku kysynyt, että miksi en korjuuta sitä. Ongelma on yksinkertainen. Se maksaisi tuhottomasti. Sillä korjaushinnalla saisin hyvätasoisen digitaaliflyygelin, jota ei ikinä tarvitsisi virittää eikä siihen tulisi mitään vanhanaikaisen pianon ongelmia. Sähkökatkos olisi ainoa juttu, mikä voisi estää soittamisen.

Kyseinen soitin on siis todellakin ongelmajäte. Essi haluaisi sen, mutta ihan oikeasti en haluaisi laittaa tällaista jätettä kierrätykseen. Olisin valmis hävittämään sen, mutta 300-kiloinen jätekin taitaa aiheuttaa melkoiset tuhoamiskustannukset. Piano on lakkapintainen eli sitä ei saa polttaa. Se täytyisi pilkkoa palasiksi ja sisätilojen puuosat olisivat kyllä sopivia saunan lämmitykseen, mutta sitten koneiston alustana on hirveä kasa valurautaa, jonka kyllä saa viedä jättärille, mutta ennen kuin se toteutuisi, olisi tehtävä hurjasti purkutöitä.

Nykyään ihmisillä on valtava määrä pianoja ja suuri osa niistä on nurkassa jokseenkin pölyä keräämässä ja jonkinlaisena koristeena. Saattaa olla, että joku soittaa sitä silloin tällöin, mutta monessa paikassa se on todellakin ihan turha kapistus. Kukaan ei enää osta käytettyä pianoa eikä niistä pääse edes lahjoittamalla eroon. Jos omistaa hyväkuntoisen flyygelin, saattaa sen saada lahjoitetuksi, mutta eipä juuri muuten.

Harmillistahan se on, koska piano on kuitenkin hieno ja monipuolinen soitin. Digipianojen kehitys on kuitenkin edennyt niin paljon, että niillä pääsee hienosti soittamisen makuun ja alkeiden opetteluun kyseiset sähkölaitteet ovat riittäviä. Maailma muuttuu.