Liigan runkosarjan viimeinen kolmannes alkaa olla piakkoin olla käsissä vai pitäisikö sanoa jäissä. Jääkiekosta puhuttaessa "jäissä" ei siis tarkoita sitä, että laitetaan homma seis, vaan pikemminkin ralli päälle entistä kovempaa.

Ennen kauden alkua ennusteet olivat vankasti HIFK:n puolella ja tamperelaisjoukkueille povattiin vähintäänkin jonkinlaisia vaikeuksia. Tapparalla on tänä vuonna uusi valmentaja, joskin todellinen mestari, ruotsalainen Rikard Grönborg. Ilveksellä oli jonkin verran miehistömuutoksia, kuten kaikilla, ja asiantuntijat olivat hieman skeptisiä tamperelaisten osalta. Pieleen meni, sillä liigatilanne näyttää manselaisten varsin reippaan oloista kaksoisjohtoa. Ne ovat tasapisteissä 11 pojoa kolmantena majailevaa HIFK:iä karussa, joskin Ilveksellä on kaksi peliä enemmän plakkarissa kuin Tapparalla.

HIFK:llä on huippujoukkue, mutta joku siellä mättää. Pelaaminen ei näytä eikä tunnu hyvältä, ja vaikka joukkue onkin kolmantena eikä tavallaan hirveästi kärkikaksikon takana, on siinä kuitenkin selkeä rako. Jukurit, Kärpät, Lukko ja oikeastaan KalPakin ovat ihan siinä hesalaisten tuntumassa ja kun sarjan kolmosen ja kymmenennen välissä on vain 11 pistettä, on muutaman ottelun tappio- tai voittoputki äkkiä keikauttanut sijoitusta. HIFK:n pelaaminen on hillittömän ailahtelevaa, mikä toki voi olla kiinni myös lukuisista loukkaantumisista ja sairasteluista, mutta on siellä reserviä riittävästi ja jokunen uusi pelimieskin on ollut paikkaamassa ongelmallisia tilanteita. Mediassa äännehditään rankasti huonon valmennuksen suuntaan, koska Ville Peltosen pelikirja ei oikein saa superarvosanoja. Olisi oikeastaan aika mielenkiintoista nähdä ja kokea, mitä Rikard Grönborgin, Ville Peltosen tai Antti Pennasen valmennuksessa juurikin tämä joukkue saisi aikaiseksi.

HIFK:n pelit ovat olleet tiukkoja. Sillä on 37:stä ottelusta tasatulokseen päättyneitä pelejä peräti 12 ja näistä sitten jatkoerässä tai  voittomaalikisoissa voitettuja matseja puolet. Niinpä joukkue on saanut voitetusta lisäaikatyöstä 12 pistettä ja hävityistä kuusi. Ovathan ne kotiin päin, mutta vajaaksi se kuitenkin on jäänyt. Varsinaisella peliajalla HIFK on saanut maalin voittoja viisi ja maalin tappioita on tullut neljä. Tämän ajan jääkiekolle on kyllä aika tyypillistä tällaiset vähämaaliset tai muuten hyvin tiukat pelit, mutta jos ei nyt kaikissa näissä peleissä niin kuitenkin monissa olisi ollut eväät voittoon saakka.

Maalivahti Roope Taponen hakee edelleen sitä samaa virettä, jolla hän viime vuonna nousi suorastaan sankariksi. Välillä hän tekee huimia torjuntoja, mutta välillä hän on ollut jossain määrin epävarma. Varamaalivahdiksi nousseen Niko Hovisen otteet ovat olleet varmempia ja melkein laittaisin hänet tiukissa peleissä maaliin. Mutta enhän minä ole mikään valmentaja.

Maalinteko on ajoittain ollut HIFK:lle ihan järjettömän vaikeaa. Peliä tavallaan hallitaan, mutta mielikuvituksettomat hyökkäykset päätyvät usein nahinaan päädyssä, mistä sitten usein vastustaja pääsee liikkeelle. Ylivoimakuvio on aina samanlainen, enkä ihmettelisi, vaikka vastustaja olisi maalannut etukäteen omille pelaajilleen alivoimapaikat jäähän, koska HIFK:n pakkopeli on koko ajan ihan samanlaista. Puolustaja lähtee kiekon kanssa alhaalta, tekee täyskäännöksen ja syöttää alhaalta tulevalle Vesalaiselle ja kyllä aika taitavasti saa kiekon vastustajan alueelle, mutta sitten tökkää sen päätyyn, mistä vastustaja huitaisee sen pitkäksi ja taas sama kuvio. Alivoimapelaaminen on HIFK:llä kyllä tosi hyvässä kuosissa, lähes 90% jäähyistä on pärjätty ilman vastustajan maalia.

Joulun tienoilla hesalaiset tekivät poissaolojen takia muutaman uuden sopimuksen - sekä koko loppukaudeksi että tammikuun ajaksi. Nämä uudet pelimiehet ovat olleet tosi hyviä ja hoitaneet hommansa hyvin. Kanadalainen Vincent Marleau on sivaltanut kolmessa pelissä neljä maalia ja syöttänyt yhden. Tulinen lämäri ja yhtä lailla railakas ja tarkka rannelaukaus ovat uponneet vastustamattomasti maaliin. Puolustukseen saadut Oskari Manninen ja Valtteri Kakkonen ovat myös hyvin taidokkaita ja he ovat pelanneet vahavasti.

Reipas kaksikymmentä kierrosta jäljellä ennen pleijareita ja nyt sitten alkaa kova loppukiri. Maaliskuun puoliväliin mennessä hommat ovat valmiina pudotuspelejä varten.