Viime viikolla tuli lunta sen verran mukavasti, että pääsimme lopulta jälleen pitkästä aikaa hiihtämään. Sport Trackerini kertoi minulle, että olen hiihtänyt ennen eilistä viimeksi 12.2.2019 eli onhan tuosta aikaa vierähtänyt. Ei se mitään ~ vanhasta muistista pääsin eilen ihan hyvin liikkeelle, eikä ollut mitenkään hankalaa. 

Onhan tuota tullut suksillä käydyksi vuosien varrella aika paljon ja etenkin tuossa viidenkymmenen ikävuoteni molemmin puolin, jos kohta aina ei ollut lunta, mutta niinä talvina kun oli. 2012-2013 oli paras kausi ja silloin sivakoin yhteensä vajaan 1000 kilsaa joulukuun puolivälistä huhtikuun 10. päivään saakka.

Nykyään en enää välitä kilometrimääristä ja jos huono keli vie hiihdon, niin voinpahan mennä kävelemään. Ihan sama, kunhan vähän pääsee liikkeelle. Se, minkä olen näiden vuosien varrella huomannut, on että en pidä kauheasti valoisaan aikaan hiihtelystä. Nytkin kello on puoli seitsemän ja ajattelin lähteä suksimaan joskus reippaan puolen tunnin päästä. Siihen on kyllä syynä se, että Nummelanharjun radan parkkipaikalle pääsee paremmin, kun menee myöhään. Tuntia enempää en viitsi millään kuitenkaan latuja liu'uskella ja pääsenpä sitten kotiin ihan hyvissä ajoin. Jos on tosi pimeä, ei se haittaa, koska minulla on otsalamppu.

Hiihtelen vanhoilla Madshusin suksilla, joita minulla on kaksi paria. Toiset voitelu- ja toisen pitopohjalla. Aika vähällä vaivalla niiden huollosta selviää. Pitopohja on suojalla ihan hyvä ja oikeasti pitää, kunhan ei liian kovaa vastamäkeä ole. En kuitenkaan juurikaan hiihtele mäkisillä reiteillä, koska tasaisella reitillä, jollainen harjulla on, pystyn pitämään koko matkan ajan samanlaista rytmiä. Helppo juttu.

Tulee sitten kaksi tai kaksikymmentä hiihtoreissua koko talvelle, niin onhan sekin vähä ihan mukavaa. Hyvällä tuurilla tässä pääsee maaliskuun puolivälissäkin vielä sujahtelemaan ja silloin saatan innostua kevätaurinkoonkin, jos muuten on otollinen fiilis. Informoin asiasta ehkä joskus.

hiihta.jpg