Talvesta on tässä puhuttu enemmän ja vähemmän. Lunta ja pakkasta on riittänyt runsaasti, jälkimmäistä jopa liiankin kanssa. Lunta ei ole ainakaan meidän korkeudella ollut liikaa, mutta itse asiassa erittäin sopivasti. Sopiva minun kielelläni tarkoittaa, että sitä on juuri riittävä määrä, että hiihtoladut on saatu kuntoon.

Perustavoitteeni hiihtokilometrejä ajatellen on jo tosi kauan ollut 300 km talven aikana. Se on määrällisesti erittäin vähän, mutta vaatii kyllä sen verran toimintaa, että lähtee liikkeelle ja eivät ne kilometrit ihan tuosta vaan tule. Olen nyt pakkasista ja suojakeleistä huolimatta päässyt jo yli tavoitteeni puolivälin, mikä ei ole ollenkaan huono asia.

Ladulle pääsin tosiaankin ensimmäisen kerran itsenäisyyspäivänä. Siinä hiljalleen ehdin totuttaa lihakset ja nivelet liikuntamuotoon, jota en sattuneesta syystä ollut käyttänyt kahdeksaan kuukauteen. Alussa etenkin selkä ja nivustaipeet kipeytyvät, mutta kun hiljakseen siinä etenee, tottuu vanhakin siihen touhuun aika pian ja lopputalvi sujuu yleensä aika vaivattomasti.

Joulunpyhiä edeltänyt viikko oli ilmojen kannalta huono ja siinä jäivät hiihtohommat kokonaan tekemättä, mutta sitten taas joulupäivänä pääsin sujuvasti sukkeloimaan ja loppujen lopuksi sain kasaan hieman päälle 100 kilometriä joulukuulle.

Tammikuun alku meni taas harakoille, koska oli niin kylmä. Todennäköisesti olisin pystynyt vähän hiihtelemään, mutta koska pakkaset tulivat niin nopeasti, ei elimistöni ehtinyt yhtään tottua kylmyyteen. Jos pakkasta on muutaman päivän ajan kymmenen pinnassa ja sitten se laskee vielä alemmas - jonnekin viiteentoista, on ihan mahdollista hiljakseen mennä tuolla ulkona pieniä lenkkejä. Kävin minä kävelemässäkin tämän talven ensimmäisellä pakkasviikolla. Nykypäivän vaatteet ja ennen kaikkea jalkineet ja sormikkaat ovat niin hyvät, että pitää olla aika reipas kylmyys, että sen takia pitäisi jättää lenkki tekemättä. Minulla on merinovillainen alusasu, löytyy fleeceä ja loistava tuulenpitävä päällysasu, mutta kasvot, silmät ja ennen kaikkea hengitys ovat ongelmissa. Siksi vältän lenkkeilyä kovilla pakkasilla. Olipa aikaa treenata kitaransoittoa.

Pakkaset hellittivät tämän kuluvan viikon alussa ja niinpä olen jälleen käynyt joka päivä lykkimässä. Sain kasaan toistaiseksi hieman alle 50 kilometriä. Lämpötilat ja tuuliolosuhteet olivat kerrassaan mainiot. Aluksi pientä pakkasta ja viikon puolivälissä selvästi suojaa. Suurimman osan lenkeistä hiihdän karvapohjilla, jotka toimivat mainiosti, kun on pakkasta, mutta yhden lenkin kävin potkimassa pitopohjilla, koska lämpöasteita oli melkoisesti ja lumi hyvin märkää. Pitopohjat ovat mainiot nimenomaan suojasäällä, kuten tässä taas huomasin. Luisto oli huikea ja pito kohtuullisen hyvä.

Kehun kysyjille karvapohjia ihan solkenaan. Niiden hyvä puoli on erinomainen pito-ominaisuus. Itse voidelluilla suksilla saa kyllä luiston paremmaksi, mutta oma selkävaivani vaatii ehdottoman kovan pidon vaikka luiston kustannuksella. Mihin minulla, vanhalla ukolla, olisi kiire ja kun vastapainona on kipeytyvä selkä, niin panostan pitoon. Yksikin kova lipsaus pienessäkin ylämäessä iskee rajusti selkään ja siinä voi sitten olla pahimmassa tapauksessa koko talven hiihdot.

Ensi viikon alusta luvataan taas reipasta pakkasta ja silloin on taas harkittava huolella tuo hiihtäminen- tapahtuuko jotain vai jääkö toteutus puuttumaan. Nyt kuitenkin tarvitsen pari palautuspäivää ja menen ladulle vasta sunnuntaina, jos olosuhteet ja oma kunto sen sallivat.