Jääkiekon playoff-pelit alkoivat eilen totisilla väännöillä vailla ihmeempiä yllätyksiä. Tappara vei TPS.n lopulta helposti. Kärpät jauhoi Jukurit aika lailla jäänrakoon ja aika lailla odotettavissa on, että Ilves vääntää tänään KalPa:sta voiton.

Pelicans ja HIFK aloittivat eilen. Koko kauden ajan hyvin ailahtelevasti ja epävarmasti pelannut HIFK otti ansaitusti turpaan. Pelaaminen oli kohtuullisen luokatonta ja pisteenä iin päälle lopussa vielä Leo Komarovin idioottimainen käyttäytyminen poiki sekä viiden minuutin rangaistuksen että ulosajon.

Lähes kaikki asiantuntijat ja HIFK:n kannattajat ovat hehkuttaneet koko alavireisen runkosarjan ajan, että kun pleijarit alkavat, nähdään HIFK, joka vie ja muut vikisevät. Onko joku ihan tosissaan uskonut siihen? Kun pelaaminen on läpi kauden ollut välillä aivan toivotonta säheltämistä, niin miten ihmeessä se voisi parantua viikon tauolla runkosarjan jälkeen, kun vastaan asettuu loppukaudesta kovaan nousukiitoon kuntoutunut Pelicans.

HIFK puurtaa samalla mielikuvituksettomalla taktiikalla pelistä toiseen ja niin se teki eilenkin. Pitkä päätyyn ja perään ja halleluja-toive, että siitä päästäisiin eteenpäin. Seurauksena on kuitenkin säheltämistä päädyissä, yksin yrittämistä, missä yksi kuljettaa ja 11 muuta jäällä seilaavaa sälliä seuraa, mitä tapahtuu. Yleensä puolustava joukkue vie kiekon, pääsee nopeasti hyökkäykseen ja sitten nähdään hienoja kuvioita, joiden päätteeksi seuraa joko hyvä tilanne tai parhaassa tapauksessa näyttävä maali HIFK:n puolustuksen soheltaessa yhdessä kasassa ihan miten sattuu. Keskimäärin HIFK puolustaa hyvin ja sillehän on tehty tällä kaudella vähiten maaleja, mutta kun sen oma maalinteko ontuu pahasti, on liian moni ottelu päätynyt niukkaan tappioon ja sama kuvio näkyy jatkuvan nytkin. HIFK:n alivoimapeli on ollut todella vahvaa, mutta siitä ei ole lopputuloksiin suurta hyötyä, kun he eivät millään saa sitä hyökkäystoimintaa toimimaan.

On joukkueella yksi hyvä ketju, joka kykenee vahvoihin hyökkäyksiin ja niiden päälle aiheuttamaan vaaran paikkoja vastustajan maalille. Kyseessä on Jääskä-Vesalainen-Pakarinen trio, jonka pelaamista haittaa tosin jonkin verran Vesalaisen jatkuva yksinyritteliäisyys, mikä hyvin usein johtaa kiekon menetykseen. Parhaimmillaan Vesalainen on kuitenkin loistava syöttöjen jakelija, kuten eilenkin HIFK:n siirryttyä eka erän lopussa johtoon. Muut ketjut sitten pyörivät enemmän tai vähemmän kulmissa ja eivät millään pääse maalintekoalueelle.

Alivoima toimii, kuten totesin, mutta ylivoima on kummallisen köppäistä. Vastustajan kannattaa melkein hankkia jäähyjä, niin silloin ei IFK:ta vastaan tarvitse kuin vähän kiekkoa sohaista. Vaaraa ei ole, joskaan ei siinä maaleja tehdä, mutta jos vastustaja pääsee parinkin maalin johtoon, voi se kaikessa rauhassa sitten jäähyillä, koska silloin ainakaan HIFK ei tee maalia.

Näistä ongelmista on puhuttu koko kauden ajan ja näillä tullaan menemään vielä jäljellä olevat kolme ottelua. Sittenhän pleijarit ovat ohi, Pelicans jatkaa ja HIFK lähtee kesälomille ja viimeistään ensi kuun lopussa aletaan taas julistaa ensi vuoden mestaruutta. Valitettavasti mestaruuteen ei ole mitään mahdollisuutta ennen vuotta 2027, koska umpisurkea valmennustoimi on saanut jatkoaikaa kevääseen 2026 saakka. Hyvässä valmennuksessa tämä joukkue kykenisi parempaan ja ennen kaikkea yllätyksellisiin ratkaisuihin. Siellä on niin paljon maajoukkueessa arvokisamitaleille päässeitä pelaajia, mikä kertoo henkilökohtaisista taidoista, mutta pelillisesti joukkue on vain kasa hyviä indiviualisteja, jotka eivät saa peliä kulkemaan, koska valmentaja ei yksinkertaisesti osaa niitä suunnitelmia laatia.

Niinpä minä en vieläkään pääse juhlimaan suosikkijoukkueeni voittoa tai edes mitalipeleihin menemistä, mikä jossain määrin on harmittavaa. Ei minun elämäni siitä mihinkään kaadu, eläke ei nouse eikä laske, lumityöt ei lopu, selkään ei satu tai ole sattumatta, kevät ja kesä tulevat vääjäämättä, kuorolaulut jatkuvat, sähkökitara ulisee ja mitä kaikkea tässänyt onkaan, vaikka HIFK jäisi kokonaan pleijareiden ulkopuolelle ja taistelisi SaiPan kanssa runkosarjan jäännöspisteistä ja ensi keväästä alkaen putoamisesta Mestikseen, mutta olisihan se kiva nähdä oman suosikkijoukkueen menestyvän. Sitähän se urheilu ja fanitus on.