Minulla on viisi lastenlasta. Kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kolmen nuorimman elämä menee hiljalleen omissa kuvioissa ~ nuorin täyttää ensi kuussa kaksi ja hän viettää koti- tai  mummolapäiviä, koska molemmat vanhemmat eivät tällä hetkellä käy säännöllisesti töissä. Toinen käy ja toinenkin silloin tällöin, mutta enimmäkseen heistä jompi kumpi on aina kotona. Mummi asuu ihan lähellä ja pääsee tarvitessa apuun.

Toiseksi ja kolmanneksi nuorimmat puolestaan ovat vielä peruskoulun puolella eli päivät kuluvat säännöllisesti lukujärjestyksen mukaan ja illat sitten toki vapaalla harrastellen. Toiseksi vanhin on lukiossa ja vanhin armeijassa. Heidän matkastaan aion tässä hiukan kertoa.

Toiseksi vanhin eli Artturi on lukiossa toista vuotta. Sehän merkitsee, että hänestä tuli "vanha", koska abiturientit poistuivat lukuvapaalle eivätkä enää tule kuluttamaan koulun penkkiä. Vanhojen elämään kuuluu tässä kohtaa ne kunnon vanhat tanssit ja niitä onkin odotettu ~ ei ihan joka paikassa niin paljon, mutta kyllä ne varmaan jäävät kaikille osallistuneille mieleen. 

Arska suhtautui tansseihin lopulta ihan mukavasti ja vaikka en itse päässyt paikalle, olen toki nähnyt videokuvia ja paremmin poika siellä tanssii kuin vaarinsa olisi kuuna päivänä kyennyt. Hänellä oli tanssiparina E., joka saattoi olla tuttu jopa alakoulusta alkaen ~ minä ainakin muistan hänet sellaisesta asiasta, kun hän hyvin vikkelänä juoksijana pyyhälsi koulun pihassa menemään jossain pelissä tai leikissä.   

Pääasiassa urheileva nuori mies kulkee verkkareissa, mutta ihan oma juttunsa siitä syntyi, kun nuori vetäisi frakin päälleen. Jonkinlaista arvokkuuttahan se toi siihen touhuun.

 

Vanhin lapsenlapsemme, Lauri, on armeijan harmaissa. Vai ovatkohan he nykyään armeijan vihreissä, koska ainakin lomapuku on ihan vihreä. Lauri aloitti touhun tammikuun alussa ja on nyt ilmeisesti puhkaissut kolmensadan aamun rajan - siis jäljellä olevien aamujen määrän. En ole ihan varma. Viime viikolla hänellä oli vala, jota pääsin seuraamaan. Olenhan minäkin tuon lupauksen tehnyt, joskin sen verran kauan sitten, että en muista esim. sitä, mitä siellä sanottiin.Siitä tulee kesällä 46 vuotta eli hieman on vetyä joessa virrannut sen jälkeen.

En paljasta sotilassalaisuutta eli en kerro, missä hän on ja mitä tekee siellä. Erikoistuminen alkoi tämän viikon maanantaina ja siviiliin pääsyyn menee vielä tovi. Joskus tuossa  joulun jälkeen on se "jäljellä nolla eli TJ 0". Sen verran voin paljastaa, että erikoistuminen liittyy merkittävällä tavalla Laurin henkilökohtaiseen taitoon.