Kas siinä vasta pulma. Ei niin kauan sitten oli ainoa tapa lukea joku kirja sellainen, että hankittiin se kovakantinen ja painettu opus. Se piti hakea jostain kirjoja myyvästä yksiköstä - kirjakaupasta, kirpparilta, antikvariaatista, kaverilta ja olihan noita tai sitten yksinkertaisesti kirjastosta, jota minun lapsuudessa kutsuttiin lainastoksi.

Ajan ja tekniikan kehityksen myötä ovat kirjojen suuret salaisuudet auenneet myös digitaaliseen maailmaan. Kirjoja voi lukea kännykältä, läppäriltä, tietokoneelta, tabletilta ja erillisiltä lukulaitteilta - nämä mainitakseni. Ihan samalla tavalla ovat avautuneet myös sanoma- ja aikausi- ja harrastelehtien sivut digimaailmaan. Kilpailu käy kovana, mutta alan olla aika vakuuttunut, että tulevaisuudessa paperikirjat ja -julkaisut jäävät vähitellen taustalle ja lukemisesta tulee digitaalinen juttu. Kirjoja ja kaiketi lehtiäkin voi jo kuunnella, vaikka suurin osa taitaa edelleen olla luettavassa muodossa, mutta siitä en ole mitenkään laajasti tietoinen. En ole itse koskaan kuunnellut kirjoja muuten kuin pieniä pätkiä  ja kerran automatkalla kokonaisen opuksen. Meillä oli cd-levyinä Sofi Oksasen Puhdistus ja se sitten tosiaan kuunneltiin.

Loppujen lopuksi on ihan sama, mistä lukee kunhan lukee. Tänään YLEn uutissivustolla vapaa toimittaja Tuija Siltamäki kirjoittaja huolestuneen kolumnin nykyihmisen lukemiskyvystä. Hän on huolissaan siitä, että yliopisto-opiskelijoissa on sellaisia, jotka eivät kykene keskittymään yhden kokonaisen kirjan lukemiseen kannesta kanteen. Sen enempää lainailematta tuota artikkelia, voin vain todeta, että lukukyvyttömyys näkyy mainiosti jo alakoulussa. Olin opettajana 40 vuotta ja tuona aikana sekä tekninen että ymmärtävä lukutaito ovat keskimäärin heikentyneet paljon. Sen näkee sitten kirjoitustaidon puutteina, mutta myös eri asioiden ymmärtämisen hankaluutena. Jos tekninen taito on huonoa, se heikentää oppimista - onhan se selvää. Lukemaan oppii lukemalla ja siinä harjaantuu, mitä enemmän jaksaa lukea.

E-kirjoista lukeminen ei ole millään tavoin erilaista verrattuna painettuun tekstiin. Hankin tablettiini e-kirjasovelluksen ihan joulun alla vuonna 2020 ja siitä alkaen olen lukenut pääasiassa vain siitä. Lähtökohtaisesti on ihan sama, luenko koneelta vai paperikirjasta, koska sisältö on sama.

Ihan aluksi etenkin ennen sovelluksen hankintaa ajattelin, että koneella paluu jo luettuun tekstiin on vaikeaa ja siksi hieman sitä karsastin. Silloin tällöin minun täytyy lukiessani palata muutama askel taaksepäin, koska esim. törmään johonkin henkilöön, jonka osuus itse tarinassa onkin tärkeä enkä sillä hetkellä muista, kuka hän oikein on. Loppujen lopuksi taaksepäin selaaminen on ihan yhtä helppoa kuin vanhanaikaisessakin menetelmässä, ellei jopa helpompi.

Tabletissa kulkee mukana koko kirjasto. Ei tarvitse jonottaa eikä varata suosittua kirjaa, puhumattakaan ostamisesta, eikä edes mennä kirjastoon, koska sen saa omalle tabletilleen heti. Jos haluaa lukea jonkun kirjailijan tuotantoa järjestyksessä, sekin käy helposti koska nettikirjasovellukset tarjoavat uudeksi kirjaksi sarjan tai tekijän seuraavaa teosta.  

Tuhatsivuisen kirjan kuljettaminen on hankalaa. Aika monet lukevat lomareissuillaan ja jos noita paksuja opuksia on monta, ovat ne matkalaukun tai repun painolastina aika ikäviä. Tabletti ei paina paljon ja siinähän kulkee mukana tuhansia opuksia.

E-kirjoja lukiessa ei tarvita nettiä. Kirjoja voi ladata sovellukseen valmiiksi ja avata niitä, missä haluaa ~ vaikkapa lentokoneessa tai kaukaisella saarella, missä ei löydy nettikenttää. Kun sulkee nettikirjan, ei tarvitse kirjanmerkkiä, koska tarina aukeaa siitä kohtaa, mihin viimeksi jäi. Kätevää.

Minä näen lukea melkein ilman silmälaseja, mikä esim. sängyssä on kätevää. Jos painetussa kirjassa on pieni teksti, en pysty ilman rillejä selviämään siitä, mutta tabletilla voin suurentaa tekstin. Voin lukea e-kirjaa myös sellaisessa tilassa, missä on huono valo tai ei valoja lainkaan. Tabletin oma valo riittää mainiosti pitämään tekstin näkyvissä ja terävänä, mutta on todettava, että en jaksa kovin pitkään lukea pimeissä olosuhteissa.

Nettikirjan huono puoli on se, että kirjasta voi akku loppua, mutta se täytyy huomioida hyvissä ajoin, niin ongelmaa ei tule. Minulla on sellainen pieni ulkoinen latauslaite, jolla voin sähköttömässä paikassa ladata puhelinta ja tablettia eli sekin on vallan kätevä laite ja vapauttaa siitä huolesta, että kirjaston ovet paukahtavat kiinni juuri huonolla hetkellä.

Ehkä lukijalle tuli nyt selkeä ymmärrys siitä, kumpiko vaihtoehto on mukavampi minulle. Koen todellakin nykytekniikan voittajaksi tällä alalla ja vaikka edelleen luen silloin tällöin ihan perinteisiä paperiopuksia, uskon vankasti, että tulevaisuus tälläkin alalla on digitaalinen.