Tämän talven hiihdot on nyt hiihdetty. On meillä täällä vielä jossain määrin lunta ja tuo harjun rata saattaa hyvinkin olla vielä hiihdettävässä formussa, mutta eipä tuo enää niin innosta, kun vesi lotisee ja kevät killittelee ihan tuossa nurkan takana.

Lähdin siis siitä ajatuksesta joulukuussa, että yritän hiihtää vähintään 300 kilometriä. Kyseinen määrä on erittäin helppo saada aikaiseksi, jos a) on asialliset olosuhteet ja b) hiihtäjä pysyy terveenä. B- kohta toteutui lähes täysillä, mutta a-kohdan kanssa oli omat ongelmansa.

Kautta aikain paras hiihtotalveni oli joskus kymmenkunta vuotta sitten, kun meillä sattui olemaan tosi hyvä talvi. Pääsin silloin ladulle itsenäisyyspäivänä ja viimeisen lenkin sujuttelin 10.huhtikuuta, mikä näillä korkeuksilla alkaa olla melkoisen harvinaista. Koko kauden saldo lähenteli 1000 kilometriä, mikä ei tavallaan ole paljon, mutta kun siihen aikaan olin aktiivisesti mukana neljässä kuorossa, kävin kreikan tunneilla ja vielä kaiken hyvän lisäksi olin töissä, niin olihan siinä sovittamista. Homma toimi, kun olin sen reilun kymmenen vuotta nuorempi.

Näitä 400 ja 700 kilsan väliin menneitä talvia tässä on ollut sitten enemmänkin, mutta onpa sitten lähes hiihtämättömiäkin aikoja, kun lunta ei vaan ole ollut tarpeeksi ja motivaatiohan siinä meni. Vuosi sitten pääsin hyvään alkuun, mutta sitten venäytin akillesjänteeni, mikä esti hiihtohommat kuta kuinkin kokonaan. Jänteeseen sattui aika hyväsesti, kun yritti saada potkua aikaiseksi ja jalka parantui vasta joskus loppukeväästä. Kävelykin oli hankalaa, joten kuntokin lopsahti ja vasta pyöräkelien myötä pääsin kunnolla liikkeelle.

Nyt tässä helmikuun puolivälissä olin jo varma, että saan viedä sukset varastoon odottamaan parempia aikoja, mutta sitten ihan viikon kahdeksan alussa lunta tuli niin paljon, että hiihtoradat saatiin kuntoon ja sain hieman reilussa parissa viikossa hiihdetyksi yli 150 kilsaa ja loppujen lopuksi se tavoittelemani 300 kilometriä tuli nipin napin täyteen. Koko talven pisin lenkki taisi olla 18 kilometrin tienoilla. Vauhtia noilla lenkeillä ei erityisemmin ollut, mutta kyllä siellä hiki tuli.

Lähiviikkojen lenkit tulevat olemaan kävelypainoitteisia, mutta heti kun tiet ovat sulat ja kelit sen verran lämpimät, että minä tarkenen, niin otanpa taas polkupyörän esiin ja alan kulkea. Palaan siihen sitten tuonnempana.