Kohta on kaksi vuotta siitä, kun media alkoi tuupata tietoa Kiinan Wuhanista liikkeelle lähteneestä uudesta koronatyypin viruksesta. Koronaa on ollut aiemminkin, ei tämä ollut ensimmäinen, mutta tämä oli ensimmäinen, joka aiheutti niin hirvittävät keuhko-oireet, että sen takia kansainvälinen YK:n terveysjärjestö WHO asetti koko pallomme pandemiaan. Tämä taas aiheutti sen, että lähes kaikkialla maailmassa organisoitiin mitä erilaisimpia asetuksia ja lakeja, joiden avulla taudin leviämistä pyrittiin hillitsemään. 

Meillä kotomaassamme eristettiin nopeasti vanhukset ja aika pian sen jälkeen lapset ja itse kukin, joka vaan pystyi tekemään etätöitä. Kuten muistamme, nämä toimenpiteet aiheuttivat paljon parranpärinää, mutta jo viime vuoden toukokuun lopussa alkoivat tartunnat olla selvässä laskussa ja kesä meni joltisenkin hyvin, vaikka suuret massatapahtumat jätettiinkin pois ja rajoituksia riitti runsain mitoin. Kyllähän siinä tohinassa kaikki hieman kärsivät, mutta loppujen lopuksi pahoin sairastuneiden ja kuolleiden määrä pysyi alhaalla päin vastoin kuin läntisessä naapurissamme.

Vuosi sitten syksyllä tartuntojen määrä alkoi taas nousta ja paljon kohistu maskisuositus ja osittainen pakkokin alkoi olla arkipäivää. Koulut saatiin pysymään pääosin auki, mutta paljon myös energiaa kului etäopetukseen. Viruksesta alettiin oppia yhtä ja toista ja yksi merkittävä asia näytti olevan sellainen, että se ei herkästi tarttunut lapsiin ja niinpä tietyin varotoimin pystyttiin ainakin jossain määrin viemään koulu- ja päivähoitovuosi lähellä normaalia. Kulttuurialat alkoivat olla hätää kärsimässä ja siitä tulikin melkoinen hulabaloo  tämän kuluneen syksyn aikana ja ihan syystä. Miksi kapakkaan päästettiin ihmisiä litkimään kaljaa aamusta iltaan, mutta kirkot pidettiin kiinni, konsertteja ei voitu järjestää, teattereiden seinät kaikuivat tyhjyyttään ja niin edelleen? Urheilukin kärsi ainakin jossain määrin ja etenkin korkeimman tason toiminta, koska yleisörajoitukset olivat niin rajut ja näin seurat ja osin yksittäisetkin urheilijat jäivät vaille tuloja. Matkailu on myös yksi  paljon kärsinyt yhteiskunnan osa. Kenenkään ei tietenkään ole pakko tehdä lomamatkoja, mutta täytyy muistaa, että matkailu on monille ihmisille elinkeino.

Onhan tässä tapahtunut paljon, mutta tällä hetkellä voidaan sanoa, että rokotteen nopea kehittäminen on ollut loistava lääketieteellinen menestys. Vajaa vuosi ensimmäisten sairastumisten jälkeen pystyttiin aloittamaan kansalaisten piikittäminen ja hyvät tulokset alkoivat näkyä jo muutaman kuukauden aikana. Aika pian alusta alkaen ovat ihmiset saaneet todeta ja tieteilijät myös vahvistaneet, että rokotteet tehoavat ja ovat turvallisia. Haittoja on toki raportoitu, mutta niihinkin on nopeasti tartuttu ja suuria rokoteoireita saaneet on rokotettu eri tuotteella useimmiten ilman komplikaatioita. Yksikään rokote ei tietääkseni ole vammauttanut ketään pahasti eikä siihen ole kukaan kuollut. Satavarma en muuten ole. Rokotteet eivät välttämättä estä sairastumista, mutta taudin vakavinta sorttia ne pystyvät estämään. Ainahan on tilastollisia poikkeamia, mutta onnistumisprosentti on huikea eikä esimerkiksi 1920-luvun tienoilla riehunutta espanjantaudin tai keskiajan ruttoepidemian kaltaisia joukkokuolemien suurmääriä sentään ole tapahtunut, vaikka koronaan on toki erittäin moni kuollutkin kaikkialla maapallollamme.

Juuri nyt ollaan siinä tilanteessa, että tauti leviää erikoisen voimallisesti rokottamattomien keskuudessa. Samalla, kun he itse sairastuvat, he myös levittävät tautia ja näin sen paras mahdollinen hillintä ei pääse toteutumaan. Rokottamattomat myös joutuvat rokotettuja enemmän sairaalaan ja heitä on teho-osastoilla niin paljon, että jopa tärkeitä sydän- ja syöpäleikkauksia on jouduttu siirtämään, koska heille ei voi taata tehohoitoa mahdollisten leikkauskomplikaatioden varalta. Juuri nyt tarvittaisiin valtaa pitäviltä tosi jämeriä toimia. Koronapassi pakolliseksi moniin merkittäviin ja tautialttiisiin työpaikkoihin, ruokaravintoloihin, kulttuuri- ja urheilutapahtumiin ja onhan näitä.  Myös matkailijoilta voitaisiin vaatia koronapassia. Minun mielestä ei ole oikein, että ne jotka ovat ottaneet koronarokotteet, eivät voi täysillä toimia yhteiskunnassa, koska joukossamme on rokotuksista kieltäytyviä liian paljon. Rokotepakko olisi toki ankara keino, mutta sen merkitys olisi valtavan suuri.

Olemme aika lähellä saada selätysvoittoa tästä aikamme merkittävimmästä sairaudesta, mutta vielä on tekemistä asian eteen. Minulla on ystävä, joka on ammatiltaan patologi eli ruumiinavauksia suorittava erikoislääkäri. Hän kertoi aika shokeeravia kertomuksia koronaan kuolleiden ihmisten äärimmäisiin tulehdustiloihin päässeistä keuhkoista. Pelottelu ei ole nykypäivänä mikään oikeaan toimintaan ohjaava keino, mutta faktojen kertominen ja niistä raportointi ovat. Tämän päivän selkeät faktat ovat koronarokotteet ja niiden merkittävä hyöty.