Piti oikein näistä vanhoista blogimuistiinpanoista katsoa, milloin viimeksi olen ollut tällaisessa kunnossa. Minuun nimittäin iski ihan kunnollinen flunssa, joka ilmeni kaikin mahdollisin flunssaan kuuluvin ulkoisin ja sisäisin merkein. Olen ollut vuoteenomana tai paremminkin sohvanomana edellisen kerran 2 a 8 kk sitten. Koko tänä korona-aikana minulla on jokusen kerran ollut hieman pärskettä ja kurkun kutinaa ja hyvin kevyttä flunssafiilistä, joka kuitenkin on hiipunut parin päivän levolla. Nyt on kuitenkin ihan eri peli menossa. Tosi kova kurkkukipu, joka viimein meni ääneen ja vei sen vähintäänkin Vantaalle tai jopa kauemmas. Jotain pihinää sain aikaiseksi, mutta esimerkiksi kaikki vähäiset yritykset muodostaa kunnollista lauluääntä olivat tuhoon tuomittuja. Lihaksia ja niveliä on kolottanut, nenä on vuotanut, päätä ja silmiä on särkenyt ja kurkun ärsytys on heijastellut korviin. Kuumetta ei ole ollut ainakaan kovin paljon, koska minä kyllä tunnen, jos se kohoaa korkealle eli minun tapauksessa 37,5 tai enemmän. Koronatestissä olen käynyt tänä sairasteluaikana kahdesti, koska vähäisistäkin oireista kannattaa koulussa töissä olevan ihmisen käydä ja sitä paitsi korona sinkoilee tälläkin hetkellä näillä asteilla enemmän tai vähemmän. Kurkku oli kipeä jo pari viikkoa sitten, mutta se hellitti loppujen lopuksi, mutta tuli viime tiistain ja keskiviikon välisenä yönä takaisin oikein rytinällä. Testit ovat molemmilla kerroilla olleet negatiiviset.

Kun vähänkin oireilee, se harmittaa. Minä menen aika vähäisestä voimattomaksi ja yleisesti huonovointiseksi. Me ihmiset ilmeisesti sairastamme eri tavalla, koska minulla nämä sohvalle kaatavat taudit kestävät yleensä hyvinkin kaksi viikkoa.  Kun kurkku tulee kipeäksi menee noin viisi päivää ja sitten se tuntuu laskevan vähän alemmaksi ja alkaa yskä. Sitä sitten kestää sen minkä kestää. Työkuntoiseksi olen kyllä laskenut itseni jo pari päivää pahimpien oireiden jälkeen, kunhan en yski enkä nuhittele paljon, mutta liikkuminen on aina ollut hankalaa. Keho kertoo, että se ei jaksa ja järki kertoo sen saman vielä tanakammin. Jälkitaudit voivat olla hyvinkin rajuja.

Olen nyt ollut kolme päivää pois töistä ja pakko tässä on vielä olla pois, koska olo on kokonaisuudessaan niin huono ja työn kannalta oleellinen asia eli ääni on koko lailla poissa tai itse asiassa ääni on, mutta hyvin matala ja kurkkuun sattuu.. Se, että joutuu olemaan pois koulusta on tietenkin harmittavaa, joskin minun työni on tällä hetkellä sellaista, että poissaolo ei kerrosta kaada. Minullahan ei ole omaa luokkaa, vaan pidän tunteja eri ryhmille, joissa on muutamia oppilaita. Toki minun apuni on pois, jos ei sijaista ole.

Eniten tässä harmittaa se, että en päässyt hyvän ystäväni juhliin. Hän täytti vuosia ja siellä oli tarkoitus olla tietenkin juhlimassa ja jonkin verran oli myös musiikillista tekemistä sovittu. Soittamaan olisin kyennyt, mutta ei ollut mitään syytä lähteä viemään tätä tautia sinne, vaan ihan kiltisti piti jäädä kotiin katsomaan Kärpät- HIFK peliä, joka sekin päättyi surkeasti. Kyllä ankarasti ketutti, kun ensinnäkin melkein kaikki juhlat ovat muutenkin olleet jäissä tämän koronan takia ja sitten kun vielä hyvän ystävän juhlat jäivät kokematta. Vaan ei auta valittaminen.

Tällä hetkellä uskoakseni olen jo menossa parempaan suuntaan tämän taudin osalta, mutta olen ainakin pari päivää vielä pois töistä ja lepuutan. Täytyy vaan katsella ja ihmetellä.