Minulla on tallessa vihko vuodelta 1970, johon olen kirjoitellut kaikenlaisia asioita. Olen kirjannut mm. hiihtokilometrejä, merkinnyt yleisurheiluennätyksiäni ja joitakin musiikin kuuntelujuttuja. Kirjoittamisten lisäksi olen myös piirrellyt 12-13-vuotiaan ihailemia juttuja, kuten jääkiekkoilijoita, jääkiekkovarusteita ja niinkin hölmön tuntuisia juttuja kuin matemaattisia kuvioita, kuten kulmia ja ympyröitä.

Viikonloppuna Hesarissa oli kuva Teslan uudesta Cybertruck-mallista.  Katselin sitä hieman hämmästellen, mutta sitten tajusin, että se on hyvin tuttu malli minulle jo vuodelta 1970. Minähän tuon olen suunnitellut ja Tesla otti sen nyt käyttöön. Harkitsen vakaasti tekijänoikeudellisten korvausten hakemista Elon Muskilta. Sillä pojalla on sen verran rahaa, että minulle riittää vaatimattomampikin suunnittelupalkkio.

Tässä ne molemmat...

*****************

Ensimmäinen lastenlapsemme on nyt pääasiallisesti suorittanut varusmiespalveluksensa. Jäljellä on nimittäin hyvin vähän, itse asiassa harsomaisen röpelöisesti, kuten ystäväni Tapsa aikoinaan sanoi vastaavassa tilanteessa. Kirjoitinkin hänen palveluksestaan aiemmin tässä blogissa, enkä sitä kertaa sen enempää, mutta toistan vielä, että hänelle tämä palvelus oli hänen omaa ammattiaan ajatellen erittäinkin hyödyllinen. Hänhän on ammattikuski ja hän sai ajaa runsaasti erilaisia raskaita ajoneuvoja tämän vuoden aikana, suoritti CE-kortin (siis yhdistelmäajoneuvon kuljetusoikeuden eli tuttavallisesti rekkakortin) ja monia työhommiin liittyviä lupia, kuten vaarallisten aineiden kuljetusoikeuden.

Tässä kuvassa näkyy siis tänä aamuna jäljellä olleet aamut, joita siis on 10. Prosentit ovat aika vähissä ja sekunneissakin on päästy alle miljoonan, kun varusmiespalvelun alussa se on jotain lähellä 30 miljoonaa.

Laurin mummo eli rouvani kysyi pojalta, miten hän on kokenut armeijan ja viihtynyt siellä. Siihen käsitykseen tulimme, että ihan hyvin ja ainakin paremmin kuin koulussa.

Itse oli aikoinani Keuruulla pioneeripataljoonan kakkoskomppanian kirjurina. Palvelukseni kesti vain kahdeksan kuukautta ja koin sen sikäli ihan turhaksi, että en omaa elämääni ajatellen oppinut yhtään mitään eli siihen maailmaan aikaan vaahdotti miesten koulu ei kyllä ollut mitenkään minua palveleva.. Palvelu sinänsä ei ollut mitenkään ikävää, koska kirjurina vietin käytännössä kaiket ajat sisällä ja tein helppoja hommia. Tarkkanahan siinä piti olla, koska kirjasin muistiin kaikki varusmiesten henkilökohtaiset lomat, joita oli tarkkaan rajattu määrä. Niissä ei siis ollut kyse normaaleista viikonloppuvapaista, vaan esimerkiksi syyperusteisista vapaista myös palveluaikana.

Soitin ja lauloin siellä puolen vuoden ajan varusmiesbändissä, mikä oli tietenkin hiivatin mukavaa. Esiinnyimme muutaman kerran ja kävimme myös kapiaisten juhlissa soittamassa - hilpeät juhlat, etten sanoisi.

Eilen muuten todettiin, että on hassua, että Lauri saa ajaa kymmenien tuhansien kilojen painoista yhdistelmäajoneuvoa, mutta ei saa esim. Kreikassa vuokrata yli 50-kuutioista skootteria. Mopon hän saa, mutta ei 80-kuutioista skootteria, koska se lasketaan moottoripyöräksi. No, lait ovat lakeja ja sillä sipuli.

Mutta nyt on sitten joulukuu ja enää vajaa kolme viikkoa joulupukkiin ja reilu kaksi viikkoa talvipäivän seisaukseen, joka on perjantaina 22.12. klo 5.27.