Nääs, missä? Tampereella tokikin. Kai sen nyt arvaa, jos nääs noin kysytään.

Retkemme alkoi perjantaina aamulla, kun Irmelillä sattui olemaan lomapäivä ja minähän en ollut töissä ollenkaan (tähän asiaan palaan ehkä jo huomenna). Suuntasimme kohti Hämettä, joskin ajoimme ihan reippaasti ohi ihan Mänttään asti ja kävimme jopa Oriveden keskustassa ajamatta sen ohi, kuten yleensä aina tehdään, kun olemme menneet Kivijärvelle.

Ajoimme tosiaan Mänttään asti, koska siellä on Serlachiuksen museossa vielä jonkin aikaa esillä Banksyn näyttely. Kyseinen Banksyhän on salaperäinen taiteilija, joka ottaa töillään vahvasti kantaa mm. sotimiseen ja epätasa-arvoon.Banksyn henkilöllisyyttä ei ilmeisesti kukaan tiedä - erilaisia arveluita on, mutta käsittääkseni hän on incognito. Hänen työskentelynsähän on sen verran vahvasti kantaa ottavaa, että ne voivat varsin hyvin suututtaa joitakin piirejä.

Oli muuten hyvä aika mennä tuonne näyttelyyn tämä syyskuun alku. Koska oli arkipäivä, ei museossa ollut ruuhkaa, vaan siellä saattoi katsella näyttelyä aivan rauhassa eikä tarvinnut odotella ja jonotella. 

***********

Mäntästä hurruutimme Tampereelle ja astahdimme hotelliimme, Laplands Hotel, joka sijaitsee hyvin lähellä rautatieasemaa ja esim. Tampere-talo on ihan siinä hollilla tai kuten urheiluselostajat sanovat "ihan keskustan haminoilla". 

Hieman tuli käydyksi kaupungilla, ostin rouvan suopean kehotuksen ansiosta villakankaisen syystakin. Iltaa vietimme serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa käymällä syömässä Ohranjyvässä. Emme kuitenkaan Mauno Ahosen tapaan jääneet "viikokshski" sinne, vaan pelkkä ruokailuaika riitti. Se tosin venyi valan pitkälle ~ jostain syystä sapuskaa piti odotella melkoisen kauan, mutta toisaalta se kannatti. Hyvät oli eineet.

Lauantaiaamuna söimme hotellissa hyvän buffetaamiaisen ja sitten lähdimme kunnon "turreina" ihastelemaan kaupungin uusinta nähtävyyttä eli ratikkaa. Ajoimme keskustasta Hervantaan ja takaisin ja kävimme linjan toisessa päässä jollain torilla, jonka kupeessa on hyvä ruokaravintola, Heinätori. Olimme kuin Matti ja Liisa Juhani Ahon kuuluisassa teoksessa, kun oli niin jännää. Vaunut hohtivat uututtaan ja istuinpenkit olivat vielä erittäin siistit ja muutenkin kivat.

*******

Ennen kotiinlähtöä kävimme vielä tutustumassa Amurin työläiskortteliin, jota voimme sitten suositella kaikille ihmisille. Korttelin talot ja niissä olevat esineet kertovat ihmisten elämästä yli sadan vuoden ajalta tuossa työläisten asuttamassa alueessa. Esineitä, kuvia, huonekaluja, kertomuksia, videoita jne. Erinomainen museokokonaisuus, missä haluan käydä vielä uudestaan.

********

Koko reissun ankein juttu oli taas ennakolta tuo paluumatka, joskin se menikin lopulta mukavasti, kun ensin kuunneltiin radiota ja sitten juteltiin kaverin kanssa puhelimessa suurinpiirtein Hämeenlinnasta kotiin saakka.

Eli siis so'on moro!