Minun on ihan todella pitänyt jäädä eläkkeelle ja olenhan minä, mutta vaikka kuvittelinkin viimein luopuvani, menin kuitenkin töihin. Eläkekiikkutuolissa istuminen ei siis vieläkään toteudu täydellä voimallaan.

Olin luvannut kirkonkylän alakoulun rehtorille, että tulen kyllä muutamiksi päiviksi sijaiseksi, mutta en koko lukuvuodeksi lähde omaa luokkaa vetämään, vaikka sellainenkin mahdollisuus oli kyllä olemassa. Ehdinkin siinä jokusen viikon ajan sijaistella luokanopettajia. 

Olimme syyskuun alussa siellä Mäntän ja Tampereen reissulla, kun rehtori soitti ja kertoi, että sellainen mahdollisuus olisi, että toimisin erityisopetuksen tuntiopettajana alakoulun 4.-6.-luokilla yhdessä laaja-alaisen erityisopen kanssa. Tunteja olisi 16/ vko ja tämä oli lopulta Kummisetä-leffan tapaan sellainen juttu, josta ei voinut kieltäytyä.

Niinpä minulla on nyt sopimus kesään asti. Olemme jakaneet nuo 16 tuntiani viidelle päivälle, eli eihän siellä mitään pitkiä päiviä pääse tulemaan. Olen mukana käytännössä äidinkielen ja matematiikan tunneilla ja vain poikkeustilanteissa joissakin muissa oppiaineissa.

Työympäristö on minulle tavallaan uusi, koska koulu valmistui sen jälkeen, kun jäin eläkkeelle ja olen sitten ollut tuolla pikkukouluilla sekä luokan. että resurssiopena viime kevääseen saakka. Hommaa helpotti suunnattomasti se, että kaikki opettajat ovat minulle tuttuja vuosien takaa. 

Tällä siis mennään...