Monilla meistä on rutiineja, jotka on tavallaan pakko suorittaa ja loppujen lopuksi koko eläminen nivoutuu rutiineihin. Niissä on omat hyvät puolensa, mutta toisaalta myös huonot puolet. Jos rutiineista tulee pakkotoimintaa, niin se haittaa elämistä varsinkin silloin, kun on pois vaikkapa töistä tai kotoa, missä tavallaan on helppoa tehdä asiat aina samalla tavalla ja samaan aikaan. Yhtä lailla meillä on erilaisia sääntöjä, joista on älyttömän vaikea poiketa ja toisaalta onkin hyvin tärkeää pitää kiinni joistakin asioista, mutta ei välttämättä kaikista.

Luin juuri eilen jostain netin syövereistä muutamista rutiineista ja säännöistä ja siksi aloin tässä pohtia samoja asioita. Entisen työni takia, minulla oli hyvinkin paljon pakollisia tekemisiä hyvinkin tarkkaan samaan aikaan päivästä ja viikosta. Koska opetustyössä on oltava paikalla silloin, kun siinä lukujärjestyksessä on  se alkamisaika merkittynä, niin kaikkeen tekemiseen rutinoituu. Herätys, aamiainen, muut aamutoimet,  joista poikkeaminen olisi saattanut sotkea koko päivän. Nyt kun olen eläkkeellä, voisin tehdä aamujuttuni ihan miten haluan, mutta kas kummaa kuinka tiukassa nämä ovat. Nousen varhain, koska minua ei nukuta ja niinpä heti pian käyn aamiaishommiin, lehden lukuun ja toimin ihan vanhaan malliin, vaikka ei olisi yhtään pakko.

Rutiineissa on huvittavia piirteitä. Meidän dna:ssamme taitaa olla tiukkaan sidottuna saunapäivä. Hyvin suuri joukko suomalaisista haluaa saunoa lauantaisin, mikä oli entisaikaan varsin ymmärrettävää, koska työviikko jatkui sinne saakka ja ne rasitusten pölyt piti päästä huuhtomaan vapaapäivän aattona. Peseytyminen oli vielä sata vuotta sitten huomattavasti hankalampaa kuin nykyään, koska suihkuja ei ollut ja koko homma piti fokustaa saunaan. Nykyään meidän ei tarvitsisi välittää tuollaisesta tarpeesta, mutta niin vaan savut nousevat piipuista hyvinkin usein lauantaisin.

Suomalaiset rakastavat kahvia. Meillä käsittääkseni juodaan kahvia keskimääräisesti enemmän kuin missään muualla maailmassa, mutta siihen hommaan ei ryhdytä ihan miten sattuu. Yksi setäni oli tiukkana siitä, että päiväkahvi juodaan klo 12.00. Jos sinne piipahti vaikkapa klo 14, niin ei siellä kahvia saanut, koska päiväkahvi oli jo juotu. Ihan samalla tavalla myös ruokailut rytmittäytyivät ankarasti tiettyihin kellonlyömiin, joka tosin johtui paljolti agraariyhteiskunnan aikatauluista. Lehmät piti lypsää aikaisin aamulla ja iltapäivän lopuiksi riippumatta siitä, oliko arki tai pyhä, juhla tai muu. Kun suomalaiset siirtyivät hiljalleen navetoistaan muihin töihin, eivät nämä rutiinit kadonneet minnekään. Harvapa meillä syö päivällistä illalla kahdeksan jälkeen - ennen iltalypsyä se on tehtävä eli viiden maissa.

Uutiset ovat suomalaisille äärimmäisen tärkeitä. No, ovathan ne. Tasatunnein radiosta ja ne pitää kuunnella äärimmäisellä hartaudella ja silloin ei puhuta joutavia. Telkkarin iltauutiset ykköseltä puoli yhdeksältä ja monin paikoin ei siihen aikaan katsota muilta kanavilta mitään, koska on NE uutiset. Muistan lukeneeni, että missään päin maailmaa ei uutisia seurata niin tarkasti kuin Suomessa. Uskon sen helposti.

Yksi huvittavimpia rutiineja, mitä tiedän on suomalaisten siivoamisvimma. Edelleen, etenkin meillä hieman kokeneimmilla ihmisillä on melkein seinään kirjoitettuna pakkosiivous tiettynä päivänä, ja sitähän ei sitten siirretä, vaikka mikä olisi. Sillä on oikein hieno nimikin - viikkosiivous. Jos tähän tiukkaan rutiiniin pääsee tulemaan tauko, niin jo on ihmisillä hätä.

Sitten ne suomalaisten säännöt. Ai, mikä hässäkkä syntyykään, jos joku tulee taloon sisälle kengät jalassa. Ja vielä kovemmaksi käy, kun oletettavasti miespuoliset astelevat vaikkapa ravintolaan joku päähine päässä ja vielä kaiken lisäksi syövät se täitarha tukevasti takaraivolla. Sellainen sääntö on myös hyvin tyypillinen, että sängyt pitää sijata eli petata. Jotkut terveyskriitikot vastustavat sitäkin asiaa, mikä onkin ihan järkeenkäypää. Ihmiset nimittäin hikoilevat nukkuessaan paljon ja siksi on hyvä jättää sänky auki, jotta petivaatteet saavat rauhassa tuulettua päivän aikaan. Meillä ei ymmärtääkseni edes ole päiväpeittoa, mutta saattaa toki olla. Levälleen minä jätän joka aamu oman petini eikä siinä toisellakaan puolella mitään päiväkuorrutusta ole.

No, niin tai näin, kyllä nämä päivät tässä saa kulumaan keksimällä toinen toistaan hullumpia mietittäviä juttuja. Kello onkin tässä kirjoitellessani tullut lähellä kahta näin iltapäivällä. Pitääpä juoda päiväkahvi.