Tuossa tammikuun lopussa tänne Etelä-Suomeen saapui melkoinen lämpöaalto ja niinpä hyvät lumet pääsivät sulamaan aika totaalisesti. Parhaimmillaanhan lunta oli reippaasti yli puoli metriä. Se tosin oli ihan pakkaslunta ja valahti ensimmäisen suojan myötä aika alas, mutta sitä oli joka tapauksessa niin paljon, että tuonne valmiiksi raivatuille kuntoradoille saatiin hyvät ladut. Pääsin ensimmäisen kerran ladulle joulukuun 15. päivänä ja sen jälkeen olen sitten yrittänyt käydä sään suomien mahdollisuuksien ja oman jaksamiseni mukaan. Kun on ikää tämänkin verran, en ihan jaksa joka päivä mennä ladulle, vaan pakko on aina välillä levätä.

*********

Olen tämän talven aikana käynyt hiihtelemässä 21 kertaa eli kahdessa kuukaudessa kun on kuutisenkymmentä päivää ja vielä ne kymmenen päälle, niin eihän tuo todellakaan ole jokapäiväistä ollut, mutta aika paljon päiviä on jäänyt juurikin huonojen kelien takia väliin. Ihan liikkumatta en kuitenkaan ole ollut, sillä veden lotistessa ja loskan lötistessä olen kävellyt sauvakävelyitä ja tavallisia lenkkejä korvaavina suorituksina. Joskus kauan sitten asetin itselleni talven minimitavoitteeksi saada hiihdetyksi 300 kilometriä, mikä sinänsä on helppoa, jos a) pysyn terveenä ja b) lunta riittää säännölliseen lenkkeilyyn. Juuri tällä hetkellä on repussa hieman yli 200 kilometriä ja ainakin ensi viikon ajan pitäisi kyetä suksimaan, koska ennusteen mukaan keli on ihan hyvä. Terveydestähän ei tiedä ~ flunssat ja mahataudit ovat aina jonkinlaisia yllätyksiä.

*******

Hiihto on toki välineurheilua. Tämän hetken maailmassa on erittäin helppo löytää sukset tai itse asiassa saada ne toimimaan kelillä kuin kelillä, mutta siitä joutuu jonkin verran maksamaan. Minulla on kolmet käyttösivakat, joista uusimmat näkyvät tuossa kuvassa. Ne ovat ns. karvapohjat ja ihan uskomattomat. Luiston saa tavallisilla voiteilla, mutta pito syntyy pohjaan liimatulla "kärpännahalla". Siellä on lyhyet karvat, jotka on taivutettu taaksepäin eli ne nappaavaat potkuvaiheessa kiinni lumeen ja toden totta ne iskevät hyvin kiinni lumeen. Ne toimivat kuitenkin parhaiten pakkasella ja jo yhden asteen suoja saa lipsumismoodin päälle. Suojakelejä varten minulla on ns. pitopohjat, joilla pystyy hiihtämään vaikka vesisateella. Testattu on. Vielä minulla on kolmannet pakkaskelin sukset, joihin voitelen pidon itse ja käytän niitä silloin, kun rata on likainen. Ne ovat vanhat sukset ja siksi en enää nuukaile niin paljon niiden kanssa. Pohjassa on naarmuja, mutta niihin saa pidon ja luiston ihan hyväksi. Karvapohjia ajattelin vielä säästellä jonkin verran ja mennä niillä vain hyville laduille 

Sellainen negatiivinen asia on, että hyvät sukset maksavat paljon. Minun suksieni arvo on yhteensä yli 2000€ ja se ei edes ole hyvistä suksista paljon. Ns. marketsuksia saa kyllä paljon halvemmalla, mutta ne eivät oikeasti ole kovin kaksiset hiihtimet ja niillä saa innon tapetuksi aika helposti. Voisin verrata tätäkin yhteen harrastukseeni eli kitaransoittoon. Huono kitara vie soittohalut alle aikayksikön ~ sitä ei saa vireeseen, sormet tulevat kipeäksi, siinä on ruma ääni jne. 

***********

On tärkeää, että ladut ovat hyvät. Minun lapsuudessani kylän miehet tekivät ns. kansanhiihtoladut metsäreiteille polkemalla ne umpihankeen ja itse asiassa jopa tänne muuttaessamme yksi työkaverini teki yhden kympin ladun samalla tavalla. Sen aikaisilla puusuksilla tuo homma toimikin, mutta nykyajan kapeat muovisukset eivät ole laduntekohiihtimiä. Käytännössä kaikkialla tehdään ladut nykyään latukoneella tai moottorikelkan perässä vedettävällä latukelkalla. Niillä saa aikaiseksi erittäin hyvät perinteisen ladut ja niillä isoilla laitteilla myös kovat ja kestävät vapaan hiihtotavan baanat. Minä hiihtelen nykyään käytännössä vain Nummelanharjulla, missä on kilometrikaupalla hyviä ratoja. Oma pieni ongelmani on se, että sinne on aina ajettava autolla. Jos on hyvä talvi eli ensin järvet jäätyvät hyvin ja lumi sataa vasta sitten, on sinne saatu hyvät ladut, kuten viime talvena tuohon Kirkkojärvelle. Viimeksi kuluneen kymmenen - viidentoista vuoden aikana ei valitettavasti ole kovinkaan usein ollut näin. Tässä ihan meidän lähellä on tosi iso pelto, mihin pari vuotta sitten saatiin vapaaehtoisvoimin hyvät ladut, mutta sekin onnistuu vain, jos lunta on tosi paljon, koska pellolla on paljon avo-ojia. Tänä talvena siellä on ollut kerran ladut muutaman päivän ajan.

Kauniit maisemat eivät tietenkään haittaa. Tässä kuva harjulta Hiidenvedelle päin. Aurinkoisena päivänä tämä vetää vertojaan vaikkapa Kolille.