Pari viikkoa sitten maatamme koetteli oikein luminen myräkkä, kuten kaikki muista(ne)vat. Meille tänne Etelä-Suomeen tupsahti kerralla oikea talvi ja kun niistä vähän reippaammista pakkasista päästiin eroon, saimme nauttia muutaman päivän ajan tosi hienosta talvisäästä. Puhdasta, valkoista pakkaslunta, kunnon kinoksia, jopa kirkasta auringonpaistetta ja ritinä jalkojen alla.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Viime perjantaina maahamme saapui lämmin lounaisvirtaus ja se toi tullessaan vesisateita ja reippaita lämpöasteita. Edellisen viikon kova lumimäärä ei kyllä kokonaan päässyt hupenemaan, mutta kyllähän se pakkaslumi aika lailla alaspäin vajui, kun pelkkää vettä satoi päälle.

litslots.jpg

Tämä kuva on otettu sunnuntaina ja eihän tuo järin kivalta näytä. 

Jotain hyvääkin tavallaan tästä lämpöaallosta kuitenkin seurasi. Meidän katoltamme nimittäin tulivat kaikki lumet alas ihan pari pikku kasaa lukuunottamatta. Eipä minun tarvinnut kiivetä katolle lapioimaan ja kolaamaan, kun luonto itse hoiti asian. Katto kyllä kestäisi talven lumet, mutta jos ne kaikki tulisivat yhtä aikaa alas joskus maaliskuussa, olisi se puhdistustyömäärä aivan järjettömän raaka, kuten joskus on tullut todetuksi. Tuohonhan ne isot kasat talon seinustalle kaatuisivat ja vallankin olohuoneen puolella olisivat vielä näköesteenä. 

Tässä nyt huomasi, että se parin viikon takainen myräkkä ei sitten kuitenkaan mitenkään hillittömästi sitä lunta tuonut ja sen näkee tuosta kuvastakin. Ei siinä mitään lumivuorta ole, niin kuin joskus on ollut. Minulla on tapana lumen määrästä huolimatta jossain vaiheessa lapioida ihan seinustalla olevat lumet pois, koska en yhtään tykkää isojen lumimäärien sulamisesta aivan seinän vieressä. Rankkaa hommaa, mutta onneksi sain pari poikaa avuksi.

lumea.jpg