Otin pyörän varastosta joskus vapun tienoilla ja aloin hiljalleen totutella polkemiseen. Peppu ja reidet olivat todella kovilla - toinen satulan takia ja toinen huonon lihaskunnon takia. Peräpää ei ole vieläkään oikein tottunut, vaikka minulla on pyöräilijän  pehmustetut "persehousut", mutta reidet eivät kyllä enää millään lailla ole tuskaiset. Kovilla lenkeillä hieman hapottuvat, mutta se menee nopeasti ohi. Toukokuussa ajelin suhteellisen lyhyitä lenkkejä - kympin tienoilla kaikki eli vaikka ajoinkin melkein joka päivä, eivät kilometrimäärät mitenkään erityisiksi nousseet. Kesäkuussa alkoivat lenkit pidetä ja juhannuksen tienoilla tein sellaisen tavoitteen, että kesän aikana on 1000 kilsaa tultava täyteen.

Tavoite on nyt saavutettu. Heinäkuun lopussahan minulla oli noin 750 kilsaa takana ja nyt sitten sunnuntaina sain tonnin täyteen. 73 lähtöä on tarvittu kesän aikana eli eiväthän nuo lenkit ole pyöräilijälle pitkiä, mutta eipä tuo mitään. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin se, että en olisi ajellut ollenkaan.

Minulla on tuttuja, jotka ajavat hillittömän paljon enemmän, mutta he ovat ehkä lähempänä urheilevia kuin kevyesti kuntoilevia ihmisiä. On hienot ultrakevyet kapearenkaiset pyörät, joita ei voi käyttää mihinkään muuhun kuin kovaa ajamiseen ja on hienot puvut ja vehkeet. Minulle riittää leppoisa lenkki, jossa pulssi nousee ja hikikin virtaa ihan vähän, mutta tässä iässä on jo muistettava, että jos tänään riehut, huomenna makaat. 

En lopeta tämän kesän ajoja vielä, vaan jatkan niin kauan kuin kelit sallivat. Jonkinlainen lämpötilaraja on kymmenen asteen tienoilla ja hieman viileämpikin käy, jos ei tuule. Liukasta ei tietenkään saa olla enkä minä ihan mielelläni mene pimeälle tielle heilumaan.