Meitä on viisi yli (tai lähes) kuusikymppistä miestä, joita yhdistää pitkällinen ystävyys yhteen henkilöön ja siitä taas kakkoslevelillä yhteinen kiinnostus musiikkiin. Koska olemme sopivan ikäisiä, olemme myös mieltyneet samankaltaiseen musiikkiin, joskin meillä jokaisella on oma spesiaalimpi mieltymyksemme, joka sitten on melko erilainen.

Muutama vuosi sitten organisaatiomme tuotantopäällikkö sai ajatuksen kutsua meidät kaikki lapsuuskotiinsa soittamaan ja pitämään hauskaa. Hänen lapsuuspaikkansa on suuri ja vanha hirsitalo rauhallisella paikalla ja se takaa sen, että sinne mahtuu musiikkia ja mukavaa elämöintiä. Sinne mahtuu myös lukuisa joukkio soittajia ja muitakin. Tuo kaverin kotipaikka sijaitsee samassa pikku kunnassa, mistä minä olen kotoisin ja me olimmekin keskikoulun ajan luokkakavereita vuodesta 1968 vuoteen 1973 saakka, kunnes sitten menimme eri lukioihin. Kolmaskin organisaatiomme tekijä on samaa ikäluokkaa samalta paikkakunnalta ja hän oli niin ikään luokkakaverimme noilta äsken mainituilta vuosilta. Tämä kolmas kaveri puolestaan kävi samaa lukiota kuin minä, mutta väitteli yliopilaaksi vuotta aiemmin, koska minä tuplasin yhden lukiovuoden. Kaksi muuta pelimannia ovat aikanaan tulleet mukaan kuvaan, kun he sattuivat opiskelemaan tuotantopäällikön kanssa samaa alaa Jyväskylässä ja tutustuivat siis siellä. Heihin me kaksi muuta olemme sitten tutustuneet vasta tämän Woodstockin kautta.

Miksi Woodstock? Se nyt vaan oli sopiva nimi ja merkittävä  50 vuoden takaisen musiikkitapahtuman jäljittelijä. Tosin vähemmällä yleisöllä. Olemme laulaneet kaikilla näillä kolmella kerralla noita vanhoja oikeasta Woodstockista peräisin olevia biisejä ja myös paljon muita aikakauden biisejä. Toki valikoimamme on laajempi, mutta pääasiassa muistelemme 60-70-lukujen musaa.

Meistä viidestä neljä soittaa ja viides siis toimii tuotantopäällikkönä ja tilaisuuden GM:nä ja huikealla musiikkitietämyksellään valaisee meitä pelimanneja. Kaikki soittajat ovat kitaramiehiä, mutta moni muukin soitin taipuu ja niinpä saamme melkoisia sovituksia aikaiseksi. Laulu heläjää myös kaikilta.

Ryhmässämme on myös kahtena kesänä ollut mukana juniori-ikäinen, vielä alle nelikymppinen poikanen, joka hoitelee lyömäsoitinosuudet. Hän on erinomainen lisä, vaikka tietenkin laskee keski-ikäämme alle 60, mitä ei ehkä tarvitse pitää pahana. 

Tämän vuoden Woodstockissa olivat arvokkaassa tehtävässä sekä yleisönä että huoltojärjestelmän ylläpitäjänä pari rouvaa, jotka ovat olleet alusta saakka Woodstockin vakiojäseniä.

Vanhojen kunnon laulujen lisäksi meille jäi runsaasti aikaa mm. saunomiseen. Vihimme tuotantopäällikön uuden kiukaan arvokkaasti käyttöön ja kävimme myös tutustumassa kolmannen jäsenemme upouuteen kesäpaikkaan muutaman kilometrin päässä musiikkikeskuksestamme. Söimme toki runsaasti ja nautimme tärkeistä aineksista. Woodstockin ohjelmaan kuuluu myös musiikista keskustelu, jota rönsytimme muilla mielenkiintoisilla aiheilla ja kehitimme myös vitsin kerronnan jaloa taidetta kaikin mahdollisin tavoin. Totesimme myös, että vitsiä ei tarvitse edes kertoa, kun se saa naurattamaan niin hyvin, että vedet valuvat silmistä.

Tämän kesän kohokohta on nyt sitten takana eli ei muuta kuin uutta odottelemaan.

wood1.jpg