Viikonloppu sujui nopsaan, kuten aina, joskaan eivät nuo päivät niin minun tavallisesta arjesta enää eroa, kun en käy töissä (siis varsinaisesti en käy töissä). Perjantaina kävin stadissa katsomassa yhtä asiaa ja avasin sinne lähtiessäni radion autossa. Sieltä tuli "Puhlarit" eli puhelintoivekonsertti, joka YLE 95-vuotisjuhlan kunniaksi oli nyt 11-tuntinen. Kuuntelin koko ohjelman eli tein ennätykseni. Ikinä en ole jaksanut kuunnella yhtään radio-ohjelmaa noin kauan. Toki nykytekniikka mahdollistaa tämän, sillä autossa kuuntelin auton omaa radiota, ulkona ja esim. kaupassa otin kännykästä kuulokkeiden kautta ohjelman, kotona radiot huusivat kolmessa huoneessa ja sitten, kun oltiin saunassa kytkin ohjelman päälle bluetooth-kajarin kautta. Totuuden nimessä en kuunnellut koko aikaa aktiivisesti, mutta lähes kuitenkin. Kalevan kisoja seurasin telkkari äänettömänä.

Lauantaina oltiin nuorimman tyttären apuna siivoamassa heidän kotiaan, koska he myivät sen ja etsivät parhaillaan uutta. Asunto oli ihan tyhjä yhtä sohvaa lukuun ottamatta ja niinpä kyse oli loppusiivouksesta. Minä en siivonnut, vaan kävin vuokraamassa pakettiauton ja vein sen sohvan yhteen toiseen paikkaan. Ei se kauas mennyt, mutta Hesan liikenteen tietäen, meni siihen operaatioon kuitenkin yli kaksi tuntia. Söimme sitten noutolounaan tyhjässä asunnossa kertisastioista.

Seuraavaksi  menimme pesemään nyt keväällä menehtyneen Irmelin Penni- siskon asunnon ikkunat. Asuntohan on tyhjennetty jo aikaa sitten, mutta nyt sitten pestiin ikkunat ja pyyhittiin myös lattiat. Helsingissä pääsee ikkunoiden rakosista hirveästi tummanharmaata pölyä väleihin ja niissä kyllä riitti siivoilua.

Outoahan se sitten on, kun asunto, jossa totuimme käymään Pennin vielä eläessä, onkin nyt ihan tyhjä. Melkein sellainen tunne kuin siellä ei koskaan olisi asunut kukaan, vaikka siitä ei ole kuin neljä kuukautta, kun kävimme vappukahvilla seillä. Sellaista se on elämän kulku.

 

Ilta sujuikin kotona Kalevan kisoja katsellen ja lukien.

Tänään aamulla vietin juhannusta. Nimittäin normaaliin eloon kuuluu leikata orapihlaja-aita keskikesän aikaan. Silloin oli vaan niin kuuma, että ei tippaakaan huvittanut enkä itse asiassa muka jaksanut ja niinpä homma jäi tänne asti. Aidan leikkaaminen kestää noin 15 minuuttia eli ihan hyvin olisin voinut sen leikata silloin ~ enpä vaan viitsinyt. Siivosimme roskat Aksun kanssa ja siinä meni ehkä 20 minuuttia eli eipä mikään iso homma.

Loppupäivä kuluikin Kalevan kisoja seuratessa ja sitten ihan illalla vähän muita ohjelmia katsellessa. Oli siis sellainen "tänään en tee mitään"-päivä.

Palaan joskus asiaan. Nyt käyn nukkumaan. Ötyä!