Viime syksyn liikuntakuvioni oli käytännössä pelkkää kävelyä. Vältän kuntosalia tämän koronahässäkän loppumiseen (= sen kun saan rokotteen) saakka ja kun en tarennut ajaa polkupyörää enkä tietenkään lumen puutteen takia päässyt hiihtämäänkään, kävin pelkästään kävelemässä syyskuun alun ja tammikuun puolivälin välisen ajan. Tulihan tuossa ajassa kyllä tallotuksi paljon ~ liki 500 kilsaa. 

Tammikuun puolivälissä sitten saimme kaipaamaamme lunta ja niinpä aloin hiihtokauden, joka kuitenkin katkesi huonoon ilmaan helmikuun lopussa. Nummelassa on kyllä pidetty latuja kunnossa, mutta koska hiihdän ain pertsaa, ei se ollut oikein mahdollista enää latujen ajoittaisen jäisyyden ja roskaisuuden takia. Niinpä olen palannut kävelyyn.

Kävely on muuten ihan hyvä juttu, mutta minua on nyt viime aikoina vaivannut ns. plantaarifaskiitti eli kantapäässä on joku rasitustulehdus. Se on hiton kipeä, mutta pääsen kuitenkin liikkeelle ja uskoisin sen paranevan ajan myötä. Kävelen vähän vähemmän kerralla, mutta useammin. Ei se juurikaan lenkillä tunnu, mutta sitten kun pääsen kotiin ja käyn suihkussa, se hieman vihloskelee.

Lähestyvän synttäripäivän kunniaksi rouva kävi tekstiiliostoksilla ja toi minulle viimeisen päälle ulkoilupuvun. Tuo kuvassa näkyvä asuste on nimittäin Rukan puku ja se on siis arvokas. On se sitten hyväkin. eilen kun kävin hipsimässä ennen saunaa, satoi jonkin verran, mutta en kastunut eikä hieman viileä tuulikaan mitenkään pahalta tuntunut.

rukka.jpg