Onnea kaikille ammattiin valmistuneille ja lukion läpikäyneille puhumattakaan peruskoulusta pääseville ja kaikille muillekin lukuvuotensa lopettaville. Koko lukuvuoden aherrus on tältä osin takana ja edessä on suurimmalla osalla loma, jonka etenkin vanhemmat opiskelijat käyttävät jonkinlaisiin töihin, mutta mitä nuoremmasta opintien ahertajasta on kyse, sitä enemmän loma varmaankin pidetään lomana.

Kun omat lapseni olivat selvittäneet toisen asteen koulutuksensa eli meidän perheen tapauksessa lukion ja ammattioppilaitoksen, pidin heille isän velvollisuuteen kuuluvan puheen. Kun kerran olin aloittanut puheeni teeman sepustamalla jotain tiedon portaista, en sitten sitä omien lasteni kohdalla muuttanutkaan juuri pahemmin. Noilta kotivideoilta ne sepustukset löytyvät. Pääsinpä puhumaan lukion päättäjäisjuhlassakin (yllätys, yllätys - tiedon portaista), kun täällä meillä on ollut vuosien aikana tapana antaa jollekin uuden ylioppilaan vanhemmalle puheenvuoro, ja silloin 2007 minulla oli kunnia saada pitää tuollainen puhe.

 Vanhimman tyttären poika valmistui viime vuonna ammattikuskiksi ja pidin hänellekin pienen puheen, mutta siirryin pois tiedon portailta ja haastelin elämän valtatiestä pysähdyspaikkoineen. Kaikilla näillä puheillahan oli tietenkin tarkoitus tuoda esiin se totuus, että keskiasteen koulutuksen jälkeen kukaan ei vielä kuitenkaan ole täysin valmis, vaan siitä se tie vasta alkaakin. Matkalla on kuitenkin aina välipysäkkejä, kuten portailla tasanteita ja valtateillä niitä pysähdyspaikkoja. Nehän minun mielestäni kuvaavat uusien asioiden tapahtumista - pysähtymistä jonkin merkittävän asian kohdalla, kuten naimisiin meno, uusi tutkinto ja lapsen syntymä.

Tänään on toki juhlan aika  ja jokainen on sen ansainnut. Samalla kuitenkin puhutaan siitä, kuinka suomalainen koululaitos on rikki - etenkin peruskoulu, mutta kyllä toinenkin aste on vaikeuksissa. Lukio ehkä toimiikin hyvin, joskin toki kritiikkiä sen toimintaan koko valtakunnassa esitetään, mutta käsittääkseni pääosin hyvä meininki siinä koulutuksessa on.

Ammattiin opiskelu eli kuten entisaikaan puhuttiin ammattikouluista (amis) ei ehkä viime vuosina ole saanut siinä määrin kehuja kuin tietopuoliseen opiskeluun painottuva lukio. Nyt tässä viimeksi kuluneiden vajaan parinkymmenen vuoden aikana olen ihan läheltä saanut seurata ammattikoulun opiskelua. ensin poikamme kautta ja sitten tyttärenpojan opiskelun myötä. Ammattikoulutus pidennettiin joskus parikymmentä, ehkä kolmekymmentä vuotta sitten kolmivuotiseksi, koska sille asetettiin myös yleissivistävän koulun tavoitteita - ei pelkästään spesifin ammattioppitaidon oppimista. Nyt kuitenkin jo aika kauan on pidetty parranpärinää ja mutinaa ammattikoulutuksen lyhentämisen puolesta.

Kun vertaamme ammattioppilaitosta ja lukiota, niin opiskelumäärä ja -tekniikat ovat ihan erilaiset. Lukion koulupäivät ovat pitkiä ja kotitehtävät, esitelmät, kokeet ja monenlaiset hommat vievät opiskelijalta aikaa todella paljon. Ammattikoululaiset tietenkin tekevät paljon käytännön harjoittelua, mutta ainakin minun kokemukseni on sellainen, että heillä ovat päivät ja viikot huomattavasti keveämpiä ja esimerkiksi läksyjen ja muiden kotitehtävien määrä on pieni tai peräti olematon. Sekä pojallani että tyttärenpojalla oli melkoisen paljon vapaapäiviä keskellä lukuvuotta. Koronapandemia tosin vaikutti  tyttärenpojan opiskeluun. Ammattikoulun pitäisi minun nähdäkseni tiivistää opiskelutahtia niin, että teoreettinen ammattioppiminen ja yleissivistävät taidot ja tiedot saataisiin pakettiin kahdessa vuodessa ja sitten keskityttäisiin työn tekemiseen kolmantena vuonna mahdollisimman aktiivisesti. Ammattikoulu opettaa kylläkin asiat ja sen, miten ne alan työt tehdään, mutta julkisuudessa on puhuttu paljon valmiudesta astua työelämään.

Tässä taannoin oli HS:ssa iso artikkeli, missä eräs työnantaja kertoi ammattikoulusta valmistuneiden asettautumisesta työelämään. Näiltä nuorilta puuttui kyky ymmärtää, mitä töihin tuleminen ja ansiotyön tekeminen vaativat. Töihin tultiin myöhässä ja lähdettiin milloin huvitti tai alkoi väsyttää jne...Hyvin moni katseli huuli pyöreänä, kun eteen tuli joku selkeä työtehtävä, joka haastatellun työnantajan mukaan kuului ammatin vaatimaan perustaitoon. Työmoraalin puuttumisesta moni työnantaja piti suorastaan katkeransävyisiä puheita ja kyllähän siitä lopputuloksena usein oli työsuhteen purkaminen koeajalla, mikä ei tietenkään nuorestakaan tunnu mukavalta. Kyky tehdä työtä vallitsevien säännösten mukaisesti on myös ammattitaitoa ja siihen on ilmeisesti nuoret opetettava vielä ammattiopetuksen yhteydessä, kun he eivät näitä taitoja ole kotona ja peruskoulun aikana oppineet.

Tänään on kuitenkin juhlapäivä, joten kohottakaamme maljat ja nostakaamme liput heidän juhlansa kunniaksi.