Vuosi vaihtui ja jälleen tämän muutaman viikon hektisen juhlajakson jälkeen alamme totutella arkeen ja lähteä kohti kevättä. Meillä tietenkin arki ja pyhä alkavat muistuttaa toisiaan, koska emme enää käy töissä, mutta tietenkin tähän aikaan liittyvät tapahtumat ovat tuoneet sen juhlan ja pienen poikkeavuuden tavalliseen arkeen.

Tämä vuodenvaihde ja heti sen jälkeinen viikko tulivat kovan pakkasen kera. Näin kylmää ei ole ollut aikoihin, mikä tietenkin tuntuu luissa ja ytimissä. Minua se ei muuten haittaa, mutta kun pakkanen hipoo kahtakymmentä astetta, jäävät hiihtolenkit tekemättä. Odottelen rauhassa ja käyn kävelemässä pienempiä pätkiä. Turha sinne on mennä näin tylyjen kelien vallitessa ja vaikka muuten voisi vaatteilla pitää itsensä lämpimänä, on näin kova pakkanen tosi paha silmille ja hengityselimille.

En nytkään tehnyt uudenvuodenlupauksia, ellen nyt sitten pidä kiinni siitä samasta, jota olen käyttänyt jo ainakin 30 vuotta eli en tänäkään vuonna aloita tupakanpolttoa. Toisaalta, jos lupaisin aloittaa sen, siinähän olisi aika kova lupaus.

The year changed, and again after these few weeks of hectic festivities, we began to get used to the routine and headed for spring. Of course, for us, the ordinary and the sacred are beginning to resemble each other, because we no longer work, but of course, events related to this time have brought the celebration and the slight anomaly into the ordinary routine.

This new year, and the week immediately following it, came with a severe chill. It's been a long time since we've had this much cold, which of course you feel in the bones and the core. I'm fine with it, but when it freezes to 20 degrees, I can't ski. I'll just sit back and wait, and then I'll go for a little walk. There is no point in going there in these rough conditions, and even if you could keep yourself warm with clothes, this kind of hard frost is really bad for the eyes and the respiratory system.

I still haven't made any New Year's resolutions, unless I stick to the one I've been using for at least 30 years, which means I won't start smoking again this year. On the other hand, if I were to promise to start it, that would be a pretty big promise.