Onpas ollut aika reipas pakkaskausi. Toki tässä on viime vuosina silloin tällöin käväisty ihan kunnon pakkasilla, mutta ei näin kylmää ole ollut puhumattakaan siitä, että pakkaskausi olisi kestänyt päälle viikon. Tänä aamuna noustessani kuuden maissa, mittari näytti -23 astetta ja tässä lämpötilassa mennään vielä ainakin tämä päivä, mutta illalla pitäisi ennusteiden mukaan sitten alkaa merkittävä lämpeneminen niin, että huomenna päästään jopa lähelle nollaa.

Yhä edelleen kuulee silloin tällöin puhetta siitä, että sääennustuksiin ei voi luottaa. On totta, että ennuste on ennuste ja aina pitää huomioida yllättävätkin muutokset säätilassa. Suomi sattuu kuulumaan sellaiseen vyöhykkeeseen, joka on kostean meri-ilmaston ja kuivan mannerilmaston rajamailla ja samalla altis pohjoisesta ja idästä tuleville ilmamassoille ja yhtä lailla säätilaan vaikuttaville lounaasta saapuville hyvinkin lauhkeille tuulille ja sateille. Skandien vuoriston yli maahamme saattaa saapua hyvinkin kosteita ja pohjoiselta Atlantilta lämpöä keränneitä virtauksia ja niinpä kesken kovankin pakkaskauden, saattaa meidät yllättää reipas vesisade tai yhtä lailla reipas lumisade.

Tämä joulun jälkeinen kylmä ilma johtuu polaaripyörteen hajoamisesta, jonka ansiosta Suomi ja itse asiassa koko Skandinavian niemimaa on jäänyt idän korkeapaineen ja lännen matalapaineen väliin ja siihen tilaan on ihan pohjoisesta päässyt purkautumaan hyvin arktista ilmamassaa, joka on tuonut varsin kirpeää pakkasta koko Suomeen, kuten tässä jo viikon verran on saatu todeta. Itämeren eteläpuolella on kuitenkin normaalia lämpimämpää ja siellä on satanut paljon ja niinpä esim. Saksassa ovat jotkut joet tulvineet paikoin melko lailla. Vaikka ilmastonmuutosskeptikot ovat tässä taas päässeet huutelemaan, ei tämä kylmyys ole mikään maksimitila. Aika lailla samanlainen polaaripyörteen hajoamisesta johtunut tila syntyi Suomeen talvella 1966 ja silloin Helsingissäkin lämpötilat putosivat Viikin koeasemalla -35 asteeseen ja Kirkkonummella virallisella mittausasemalla pahimmillaan -43 asteeseen. Sanoisinko, että tylyä.

Isäni kuoli helmikuussa 1966 ja hänet siunattiin ja haudattiin maaliskuun alussa. En tiedä, kuinka yleistä siihen aikaan oli tuoda arkku kotipihaan, mutta siinä se vietti meidän pihassa siunausta edeltävän yön eli varmasti oli riittävän kylmä, ettei tarvinnut pelätä mahdollisia ruumishajuja tai -vuotoja. Muistan mainiosti isän kuoleman ja siihen liittyvät tapahtumat, mutta ehkä joku psyykkinen suojakerros on haihduttanut muististani tuon arkun tuomisen, säilyttämisen ja sitten vielä saattokulkueen kotoa kirkkoon. En muista siunaustilaisuudesta mitään, mutta hautaan laskemisesta sen, että silloin oli sairaan kylmä ja minua palelsi niin paljon, että lähdin haudalta istumaan autoon tai sitten kävelin Hiljalaan (siis enoni taloon, äitin lapsuuskotiin, jossa sittemmin asuimme muutaman vuoden). Itse tapahtumista on tosi paljon valokuvia, joten niiden takia tiedän, miten koko touhu sujui, mutta olihan se melkoinen tapahtuma.

Säiden ennustaminen on tiedettä. Säätä tutkivat henkilöt ovat erittäin korkeasti kouluttautuneita fyysikoita ja heillä on käytössään supertehokkaat tietokoneet ja muut apuvälineet. Maapalloa kiertää valtava määrä satelliitteja ja kaikkialla on mittareita, jotka rekisteröivät lämpötilat, tuulten nopeudet, sademäärät ja ilmanpaineet. Näiden tietojen avulla meteorologit voivat hyvin tarkasti ennustaa säätä muutaman tunnin päähän, edelleen tosi korkealla prosentilla parin-kolmen päivän päähän ja siitäkin vielä jokusen päivän, mutta kuten jo tuossa aiemminkin totesin, maamme sijaitsee sellaisessa paikassa, että ennustettavuus kärsii, mitä pidemmälle eteenpäin yritetään tulkita sään kehittymistä. Meteorologia on huomattavan helppoa esim. Kreikassa huhtikuusta lokakuuhun verrattuna Pohjoismaihin, mutta eivät ne ennusteet sielläkään mene aina ihan putkeen - eivät etenkään mantereella Ateenasta pohjoiseen Balkanin suuntaan.  

Tulevan viikon ennuste näyttää vähintäänkin viidelle päivälle melkoisen leppeää talvisäätä ja hyvällä tuurilla pääsen taas hiihtelemään. Olisihan sinne nytkin päässyt, mutta rajansa kaikella.