Menneen viikon tiukka musiikki- ja puutarhapainotteinen viikko tuli lopulta päätökseen ja niinpä oli aika ja ennen kaikkea mahdollisuus relata kunnolla.

Tämän kevään yksi merkittävä ilmiö on ollut vapaa-aikalaisen kannalta varsin hyvä säätilanne. Pääosin on ollut aurinkoista eikä mitään jatkuvaa sade- ja koleustoimintaa ole ollut. Viime viikolla kyllä sateli parina päivänä, mutta se ei haitannut - päinvastoin. Jäi aikaa  treenata soitto- ja lauluhommia, lepuuttaa kipeää selkää, lukea, katsoa kesken jääneitä leffoja ja toki seurata myös jääkiekkoa. Sade teki myös äärimmäisen hyvää pihakasvustolle.

Hyvä ilma houkutteli tekemään retken. Onneksemme asumme maaseudulla eli retkelle pääsee erittäin pienellä vaivalla. Totta puhuen kolmensadan metrin päässä on  sellainen mäen päällä oleva metsikkö, mistä näkee hienosti yli kirkonkylän ja on jopa vaikea kuvitella olevansa kuitenkin taajaman keskellä. Sinne emme nyt menneet, mutta emmepä kauaksi kuitenkaan.

Meiltä on noin 10 kilometriä Laukkakalliolle, mistä avautuu komea näköala Hiidenvedelle. Autolla pääsemme muutaman sadan metrin päähän kallioilta, joiden päältä voimme ihailla avaraa järvimaisemaa, mikä ei mitenkään häpeä kuuluisimman suomalaisen maisemapaikan mahtavuudelle, siis vertaan tässä Laukkakalliota Koliin. Toki se on vaatimattomampi, mutta hyvin kaunis joka tapauksessa.

Meillä oli eväät matkassa ja kyllä, siivosimme kaikki jälkemme. Leipää ja kahvetta, ei sen enempää tarvitse. Istuskelimme ihailemassa maisemia ja kuuntelimme lintuja. Saimme vieraaksemme peipon, joka häkeltyi varsin kovasti, kun soitin sille Luontoportissa toista peippoa. Järvellä oli aika runsaasti veneliikennettä ja taivaalla pienet lentokoneet lentelivät. Kun Malmin pienkonekenttä suljettiin, vilkastui tuo Nummelan kenttä aika lailla ja kyllähän sitä pärinää saa kesäaikaan nyt kuunnella. Ei se mitään erikoisen kovaäänistä ole, mutta ymmärrän toki, jos ja kun jotkut ihmiset siitä häiriintyvät.

Erikoisen kivaa oli myös havaita sellainen luonnontapahtuma kuin mustikan kukkiminen. Kovin oli sen näköistä, että mustikkaa voi hyvinkin tulla. Toki kyseessä on sellainen marja, joka ei pidä liian kuivasta eikä liian märästäkään ja ennen kaikkea yöpakkasia ei saisi olla, vaikka kukinta toki on jo ohi. Olosuhteet loppukuusta ja kesäkuussa ja heinäkuun alkuaikana vaikuttavat sadon onnistumiseen hyvin vahvasti.

 

Kunhan tämä kirjoitus on kokonaan valmis, joudun kai antamaan periksi ja otan imurin ja rätin käteen. On  siivouksen hetki nimittäin.