Meillä on radio auki usein, etenkin aamuisin ja sitten valikoitujen ohjelmien aikana. Näitä valikoituja ohjelmia ovat mm. Puhelinlangat laulaa, lauantaiaamun maakatsaus, Entisten nuorten sävellahja ja sunnuntaiaamun ohjelmat, kuten Pekka Laineen ohjelma. Autossa kuunnellaan aika paljon, mutta siellä ollaan harvemmin kovin pitkää aikaa, joten melkein enemmän se on kiinni ajettaessa.

Joku viikko sitten ajellessani kiinnitin huomioni muutamaan nuoreen suomalaiseen naislaulajaan. Heillä kaikilla havaitsin sellaisen yhteisen ärsyttävän piirteen, että ääni nostetaan nenään ja honotetaan se sitten ilmoille. Minä en henkilökohtaisesti pidä tuollaisesta laulutavasta ja jäin ihan miettimään sitä, mistä se on oikein tullut.

Latasin Spotifyhyn monen nuoren laulajan biisejä - otos oli pienehkö, koska en ensinnäkään tiedä nuoria naislaulajia nimeltä enkä myöskään ottanut kuin yhden kipaleen per nenä. Yhteistä heille kaikille oli tuo nenään honottaminen, mikä alkoi ärsyttää. Onko se tuottajien ja laulajien ja ennen kaikkea kuulijoiden mielestä kaunista?

Pari erittäin suosittua artistia tekee tuon nenäsoundin tosi vahvasti ja sitten löysin pari sellaista, jotka ovat ihan rajatapauksia. Siirryin sitten kuuntelemaan ihan satunnaisesti tietämiäni iskelmä- ja tanssilaulajia. mutta muutama otos ei tuonut siltä alueelta nenittäjiä. Kauttaaltaan jokainen heistä laulaa hyvin kirkkaasti ja puhtaasti viemättä ääntään nenään ja vaikka en erikoisemmin iskelmästä pidäkään, oli kuuntelukokemus huomattavasti parempi kuin honotusklubin edustajilla.

Muistelin myös vanhan kaartin naislaulajiamme, jotka ovat pääosin erikoisen taitavia. En enää jaksanut lähteä etsimään heitä erikseen, koska muistan jo 1960-1970 luvuilta noita tanssin ja iskelmän taitureita eikä siellä todellakaan ollut nokkatuttaajia.

En tiedä erikoisemmin ulkomaisia pop-rock-artisteja, mutta muutaman huipun muistin ja pienet kuunteluotokset eivät paljastaneet menestyksen takana olevan ainakaan tuota nenäilyä. Suoraa ja tarkkaa, hyvin vähän tai ei ollenkaan vibraa tai jopa tremoloa, selkeä ääntäminen ja vahvat ylä- ja alaäänet. En minä tiedä, mitä se nyt sitten paljastaa, mutta ehkä sen, että honotustyyli ei ole mikään kansainvälinen muoti ja menestyksen edellytys.

Olisi mielenkiintoista löytää selitys tälle nykymallille, mutta en ainakaan pikaisella hakukonehaulla löytänyt mitään. Sen verran positiivista toimintaa löysin kuitenkin näiden nenälaulajien säveltarkkuudesta, että en kuullut ala- enkä ylävirettä, mikä voi toki johtua siitä, että autotunea käytetään nykyään todella paljon. Kyse on siis taajuuskorjaajasta, jolla voidaan hieman epäpuhdas laulu muuttaa todella tarkaksi. Suuret muutokset kuuluvat kyllä epämääräisinä vonkauksina, joten toivottavasti tuottajat ja kustantajat ymmärtävät edelleen vaatia laulajilta vähintäänkin erittäin hyvää säveltarkkuutta.