Nyt on sitten juhannusaatto ja sen kunniaksi kesän pyöräilytavoitteesta on puolet paketissa. Kesäpäivänseisaus tuossa viikolla meni menojaan eli nyt sitten taas mennään kohti pimeää ja synkkää kautta, kunnes joulu meidät pelastaa.

Pääsin huhtikuussa pyöräilykauden alkuun ja olihan se alussa hidasta ja vaivalloista, mutta hiljalleen siinä kilometrejä alkoi kertyä ja kuntokin yhtä lailla alkoi nousta. Kelien lämmetessä saatoin sitten vähentää vaatetusta ja kyllähän sekin näkyy kilometriajoissa. Tuulipuku on kuin laskuvarjo ja etenkin vastatuuleen ajaessa se on niin suuri hidaste, että suututtaa. Toki sitten myötätuuleen mennessä se toimii vauhdittajana.

Asetin jälleen heti eka lenkin yhteydessä tai jo ennen sitä tavoitteen kesäkilometreille. Tuhanteen olisi taas pyrkimys, kuten jo monena aiempana kesänä. Noin alkajaisiksi se kuulostaa ehkä pitkältä, mutta eipä tuo pyöräily niin kovin hankalaa ole, etteikö sitä tuhatta saisi muutamassa kuukaudessa aikaiseksi. Vähänkin totisemmat kuntoilijat ajavat helposti 3000-5000 kilsaa kauden aikana ja monet vielä enemmän eikä 10000 ole mitenkään harvinainen määrä. Ammattipyöräilijät taitavat ajella 30000 kilsaa vuodessa, mutta se on sitten eri juttu. Minä pääsin juuri tänä aamuna tavoitteeni puolikkaaseen eli nyt trackerissa on 503 km.

Suuret kilometrimäärät alkavat olla jo välineurheilua. Pyörän täytyy olla melkoisen kevyt ajettava, kapearenkainen ja hyvät vaihteet omaava kulkuväline. Koska olen vanha mies enkä halua hapottaa itseäni lenkeillä ja koska pyöräni on melkoisen painava, en edes kuvittele ajavani tuhansia kilometrejä. Ei minulla ole myöskään aikaa sellaiseen, koska elämässä on muutakin kuin pyöräilyä. Koska ajelen suhteellisen hiljaa, kuluisi minulla hirveästi aikaa. Lenkkeihin kuluisi 180 tuntia eli kuuden kuukauden aikana esim. 3000 kilometrin ajamiseen keskimäärin tunti päivässä  . Keskivauhtini on noin 17 km/h eli ammattijuoksija paahtaa juosten kovempaa. Toki minäkin pääsisin jonkin verran vauhdikkaammin, mutta kuten tuossa mainitsin, en halua rasittaa itseäni liikaa. Pääsen 1000 kilometriin tuolla vauhdilla noin 60 tunnissa eli jos keskinopeuteni säilyy loppukesän tällaisena, saan tonnin täyteen noin 25-30 seuraavan lenkin jälkeen. Koska kuntoni on parantunut sitten huhtikuun, olen pidentänyt ajoaikaa kesäkuun 10. päivän jälkeen päästyäni taas kahden viikon flunssailun jälkeen liikkeelle. Ajelen tunnista puoleentoista tuntiin eli n. 17-25 kilsaa jokaisella lenkillä ja piakkoin alan pidentää reissuja ja näin lähennellä kolmeakymppiä. Normaali viikkomääräni nousee olettaakseni piakkoin sadan kilsan yli ja niinpä pääsen sinne tuhanteen ilman suurempia ongelmia joskus elokuun alussa. Tosin suunnitelmien mukaan minulle tulee ainakin kolme taukoa pienten reissujen takia tuossa heinäkuun aikana, mutta ne ovat 3-6 päivää pitkiä eli ei mitään suurta paussia.

Olkoonkin tuo tonni sitten vähän, mutta se on 1000 kilsaa enemmän kuin niillä, jotka eivät koskaan käy pyöräilemässä. Näillä kilometreillä ei todellakaan tule liikarasitusta ja jaksan helposti polkea peräkkäisinä päivinä. Joka tapauksessa pidän myös välipäiviä, kun siltä tuntuu ja kaiken kaikkiaan näillä menetelmillä poljeskelen 3-5 kertaa viikossa. Vielä tiedoksi, että pyöräni toimii täysin lihasvoimalla - vielä minulla ei ole sähköavusteista menopeliä - ehkä ei tulekaan (paitsi sähköauto, mutta se on eri juttu).