Eilen, kun rouva pääsi töistä, lähdimme siivoamaan hänen siskonsa asuntoa. Osa tavaroista on jo viety, mutta siellä on paljon kaikenlaista sälää ja ennen kaikkea erilaisia paperieta. Sisko nimittäin oli äärimmäisen tarkka ja hän tallensi mm. kaikki maksetut laskut senkin jälkeen, kun homma siirtyi verkkopankkiin. Lisäksi sieltä löytyi erityyppisiä terveystietoja, raha-asioita, osoitetietoja, puhelinnumeroita ja monenlaisia asioita, joita voi pitää vähintäänkin yksityisinä - jopa salaisina. Niinpä kävimme jokaisen paperin läpi ja kasasimme paperinkeräykseen sopivat ja tulipesään sijoitettavat paperit omiin nippuihinsa. Siihen kului tunti jos toinenkin.

Jossain kohtaa iltapäivän jo hiljalleen kallistuessa kohti iltaa, totesimme, että meillä on nälkä. Sanoin rouvalle, että nyt on kreikkalaisen ruuan aika ja äänin 2-0 siirryimme Kallioon, Zorbas-nimiseen ravintolaan. Kyseinen kreikkalaispaikkahan on Suomen vanhin helleeniravintola ja siellä on todellakin hyvin miellyttävä kreikkalainen meininki. Tarjoilija osoittautui kreikkalaiseksi ja juttelin hänen kanssaan sekä suomeksi että kreikaksi, mikä tietenkin oli pitkästä aikaa tosi mukavaa. Olimme vielä siihen aikaan ainoat asiakkaat eli oli rauhallista ja koronakaan ei hiipinyt niin kovin aktiivisesti mieleen.

Rouva nappasi arni kleftikon ja minä söin perinteisen moussakan. Alkupaloiksi jaoimme horiatikin ja saganakin. Jos joku on kiinnostunut tietämään, mitä moiset sapuskat ovat, niin paljastan sen seuraavassa virkkeessä. Arni on lammasta, joka paistetaan sellaisessa paperipussissa (?) ja lisukkeena on usein perunalohkoja. Moussaka on sellainen uuniruoka, missä on jauhelihaa, munakoisoa, perunoita ja juustokastiketta. Horiatiki on perinteinen kyläsalaatti, jossa on tomaattia, kurkkua, paprikaa, salaattia, oliiveja ja palanen fetajuustoa. Saganaki on paistettua vuohenjuustoa.

Jälkiruokaa emme jaksaneet sattuneesta syystä. Hieman hiilihydraatit painoivat kotimatkalla, mutta en sentään meinannut rattiin nukahtaa. Totesimme vain yksimielisesti, että olipa mukavaa käydä syömässä tuossa meille aika tutuksi tulleessa paikassa - normaalieloa kohti mennään.