Nyt on uutisoitu jääkiekkoilijoiden tekemistä oletetuista raiskauksista ja toinen iso uutinen on ollut hyvin monen ihmisen yksinäisyys. Niillä ei varmastikaan ole paljon tekemistä keskenään, mutta jollain tavalla asioita voi yhdistellä.

Kirjoitin äsken, että oletetuista raiskauksista. Sillä en suinkaan halua halventaa enkä lytätä rikosilmoitusta tehnyttä ihmistä, mutta se vanha toteamus, että syytön niin kauan, kunnes syylliseksi todetaan lienee kuitenkin kohtuullinen oletus. Miksi tällaista on tapahtunut? Kai siinä on rankasti testosteronia taustalla. Jääkiekkoilijat (kuten käytännössä kaikki ammattiurheilijat) ovat fyysisesti upearaamisia ja jos pelit ovat sujuneet hyvin, heidän ympärillään pyörii paljon staran lähellä näkyvyyttä hakevia ihmisiä. Mahdollisesti hieman biletetään - enemmän tai vähemmän - ja lopulta päädytään yömyssyille jonkun kotiin ja tapahtuu mitä tapahtuu. Jälkeenpäin syntyy väärinkäsityksiä siitä, kuka halusi ja mitä halusi tai ei halunnut lainkaan. Varmasti Suomessa niin kuin kaikkialla maailmassa tapahtuu raiskauksia juuri tällaisissa tilanteissa eikä kyse ole pelkästään jääkiekkoilijoista tai urheilijoista. Nämä kertomukset ovat tosia ja niitä on maapallollamme tapahtunut miljoonille ihmisille. Mielestäni sekä JyP että Tappara ovat tehneet juuri oikein antamalla potkut tai vähintäänkin katkaisemalla työsuhteen siiheksi, kunnes asia saadaan oikeudessa päätökseen. Varmasti noissa syytteissä on totuuden perää, koska siihen ruljanssiin ei kukaan ihan huvikseen lähde.

Yksinäisyydestä ja lapsettomuudesta on viime viikolla uutisoitu. En enää muista, luinko asiasta jostain lehdestä vai netistä, mutta havaitsinpa moisen asian. Pääkaupunkiseudulla on valtavasti ihmisiä, jotka asuvat yksin. Perhettä tai edes puolisoa ei ole - ei ole koskaan ollut tai lapset ovat lentäneet maailmalle ja puolisosta on joko erottu tai tämä on kuollut. Uutta suhdetta ei ole pystytty luomaan. Miksi yksinäisyys on lisääntynyt?

Itse kuvittelisin syitä yksin jäämiseen olevan useita. On toki paljon sellaisia, jotka eivät halua perhettä eivätkä välttämättä edes vakituista kumppania. Tämä koskee ennen kaikkea nuoria, jotka haluavat opiskella, matkustaa, kokea maailmaa ja nähdä ja tuntea uusia asioita ja joilta sitten lopulta mahdollisuudet löytää pysyvä kumppani katoavat kokonaan iän myötä. Kun jonkinlainen pesän perustamisen tarve lopulta syntyy, saattaa se olla myöhäistä, kun ikä alkaa nelosella. Luulen, en siis tiedä, että kun ihminen on jo päässyt lähelle tai yli neljänkymmenen ikävuoden, hän alkaa olla niin tottunut yksinoloon, että ajatus toisen ihmisen kanssa kaiken jakamisesta ei enää tunnu realistiselta.

Yksi iso asia on se, että ihminen ei ole kelvannut kenellekään. Kirjoitin alussa urheilijoiden kyvystä houkutella ympärilleen muita ihmisiä. Samalla tavalla houkuttelevia ovat julkisuudessa muutenkin näkyvät muusikoista ja näyttelijöistä sekä muuten telkkaritutuista alkaen. Tunnettuuden lisäksi muuten ihan ulkonäkö vaikuttaa tavattoman paljon. Ulkonäkökeskeisyys on varmaan aina ollut tärkeää, mutta jotenkin ymmärrän moisen asian olevan nykyään entistä merkittävämmän. Miltä ihminen näyttää, miten hän pukeutuu - sinänsä ihan yhdentekeviä asioita, mutta ne merkitsevät tavattomasti. Ihminen voi olla vaikka kuinka upea, taitava, rakastettava, loistava puoliso ja mahdollisesti isä, mutta jos hän ei ulkoisesti herätä vastakaikua toisessa ihmisessä tai toisissa ihmisissä, hän jää yksin. Kapeaharteinen finninaama nörtti tai reippaasti ylipainoinen pälyilijä eivät ensimmäiseksi herätä suurta mielenkiintoa, mutta jos ihminen vaivautuu tutustumaan heihin, saattaa mieli muuttua kummastikin (Mainitsemani kaksi prototyyppiä ovat vain kaksi nopeasti esille tuomaani mallia - erilaisia ihmisiä on valtavasti).

Pitkäjänteisyys ja sietokyky toisen ihmisen kanssa elämiseen ovat mielestäni omien aikuisuusvuosien varrella heikentyneet. Vastoinkäymisiä ei kestetä ja halu saavuttaa isoja asioita helpolla ovat myös esteenä pitkäkestoisille suhteille. Eivät pitkät suhteet ole kenellekään helppoja. Tunteiden lisäksi on otettava ihan terve maalaisjärki käyttöön ja opeteltava ymmärtämään yhteiselon vaikeita kohtia ja ihan opeteltava myös kestämään niitä.