Elämäni ensimmäinen selkeä muistikuva on kesältä 1960. Olin 3 vuotta ja pari-kolme kuukautta. Meille rakennettiin mökkiä ja muistan, kuinka sisälle oli hankalaa mennä, kun parvekkeella ei vielä  ollut lattiaa. Sinne mentiin lautojen päältä kävellen.

********

Vesannolta muistan paljon asioita, mutta niitä on hankala laittaa aikajanalle eli muistot ovat sekaisin. Yksi muisto aika varhaisesta lapsuudesta on, kun meille tuli lipputanko. Siinä se joku setä sen veisti ja isä maalasi sen. Nuppi oli vaikuttavan näköinen, kun sitä sai katsella niin läheltä.

********

Muistan, kun isä soitti kirkossa urkuja, istuin hänen vieressään ja putosin jalkiolle. Sitä en tarkasti muista, oliko kyseessä vain harjoitus vai jumalanpalvelus.

*******

Vesannolla järjestettiin Pohjois-Savon kirkkolaulujuhlat ehkä kesällä 1961. Kirkosta vedettiin äänentoistohässäkkä ulos ja muistan, kun sitä testattiin. Veljeni ja minä saimme puhua mikrofoniin ja "soittaa" urkuja, kun miehet menivät ulos kuuntelemaan soundia.

*****

Muistan, kun meille ostettiin auto, punainen Fiat 600D, rekisterinumero KN-636. 1962 tai 1963. Pankkiherrat olivat meillä neuvottelemassa autolainasta ja muistan, kun isä kysyi minulta :"Ostetaanko auto?"  Vastasin myöntävästi.

*********

Isällä ei ollut ajokorttia, joten hänen piti alkaa opiskelu. Oiva-ystävämme opetti. Kun isä sai kortin, sain lainata sitä ja tein siitä niin tarkan kopion kuin osasin - mitä nyt vaihdoin kuskin nimeä.

*****************

Olin Oivan kanssa järvellä. Hänellä oli pieni peräprutku, joka vetäistiin käyntiin irrallisella narulla. Kun hän ensin kietoi sen käynnistysrenkaan ympärille, prutku saatiin pörisemään vetäisemällä tiukasti ja silloin se naru lähti aina irti. Se oli vähän työlästä, kun se täytyi aina kiertää erikseen. Mainitsemallani reissulla kävi niin, että Oiva kiskaisi ja irronnut narun pää osui suoraan minua kasvoihin. Sattui ihan vietävästi.

**************

Olin kai viisi tai kuusi. Olimme mökillä ja rakensimme risuista mökkiä serkkupoikien kanssa. Risuissa tai niiden alla oli ampiaispesä ja minua ajatellen kävi huonosti. Kaverit pääsivät karkuun kiukustuneita ampiaisia, mutta minä en. Kasvoihin pirulaiset kävivät kiinni. Lääkärireissu siitä tuli - mitä lie rohtoja sain hoitoon. Lohdukkeeksi sain ajaa pikaveneellä, jollainen oli Katajan veljeksillä.

************

Meillä oli mökillä puuvene. Siihen tuli huikea edistysaskel, kun isä osti Evinrude-perämoottorin. Komeat 3 hv.

*********

Vesannolle hankittiin uusi ja upea paloauto ehkä vuonna 1963. Olimme sitä katsomassa. Jostain syystä, joku painejuttu avattiin tai avautui ja kukapas sen suihkun alle jäi. En muista, sattuiko se, mutta ainakin olin ihan litimärkä.

**********

Opin ajamaan polkupyörällä ehkä viisivuotiaana. Se oli pieniä lapsia varten suunniteltu leveäpyöräinen ja sininen. Serkkuni sen omisti ja muistan olleeni hyvin pieni, kun polkaisin sillä mummolasta koululle, missä isäni veli perheineen asui. Minulla ei lapsena ollut koskaan omaa pyörää ja aikuiskoon naisten pyörää opin ajamaan kansakoulun toisella luokalla. Tapahtumapaikka oli Vesannon kirkon ja urheilukentän välistä kulkenut maantie, missä oli vähän pakko osata, kun menin luokkakavereille kehumaan, että osaan ajaa pyörää. Veli oli tullut urheilukentälle sillä pyörällä ja minun piti toki näyttää. Sehän onnistui, kun oli pakko.

**********

Emme juurikaan tavanneet isän vanhempia ja siksi he jäivät vieraiksi. Minä itse asiassa pelkäsin Vimpelin pappaa. Olimme heidän luonaan Vimpelissä muistaakseni talvella 1964. Keittiössä kysyin Esteri-mummulta, saisinko ottaa jääkaapista Tropic-appelsiinimehua. Hän lupasi. Tämä on ainoa kerta, kun muistan puhuneeni hänen kanssaan.

**********

Vimpelin pappa ja isäni kuolivat kuukauden välein talvella 1965. Muistan etenkin isäni kuoleman jopa liiankin hyvin.

**********

Muutimme Vesannolta Kivijärvelle heti koulun loputtua toukokuussa 1966. Muistan, kun Kemppaisen Matti haki muuttotavaramme. Muutimme mummolaan, missä meillä oli yläkerrassa yksi huone ja keittiö. Alakerrassa asuivat Sulo-eno, Pirkko ja serkkupojat Antero ja Markku sekä mummo, Juliana. Siellä sitten sattui ja tapahtui, kun naapurustossakin oli paljon poikia.

**********

Harrastimme erittäin runsaasti urheilua. Pelasimme jalkapalloa, pesäpalloa, juoksimme, heitimme ja hypimme. Välillä sattui vähän ja joskus vähän enemmänkin. Elokuun lopussa 1969 juuri ennen koulujen alkua, veljeni heittämä keihäs osui sääreeni, kun en osannut väistää. Onneksi se oli vain sellainen pajunoksa, mutta muutama tikki siihen piti laittaa ja kuoppa on siinä edelleen näkyvissä.

********

Talvella 1972 tai -73 sain jääkiekon poskeeni. Hammas halkesi ja olihan siinä aikamoinen ruhje. En uskaltanut sanoa kenellekään, koska äiti olisi varmaan kieltänyt jääkiekon pelaamisen. Ruman jäljen poskessa kerroin tulleen, kun kaaduin hiihtäessä. Myöhemmin se hammas halkesi lisää ja sitten se piti poistaa. Onneksi ei tullut silmille.

*******

Harrastimme mäkihyppyä Juurikkaharjussa tavallisilla hiihtosuksilla. Aika leiskauksia siellä sai onnistumaan, mutta vähintäänkin ihme, että kenellekään ei käynyt huonosti. Oli se sen verran hurjaa. Erityyppisiä kuperkeikkoja kyllä tehtiin enemmän ja vähemmän.

***********

Mummo pelkäsi mäkihyppyä ja aina kun lähdettiin Juurikkaharjuun, hän uhkaili, että taitamme niskat ja kuolemme. Siihen serkkupoika lisäsi, että onneksi on hautausmaa lähellä, koska hyppypaikkamme oli ihan sen vieressä. Arvatenkaan mummo ei siitä tykännyt.

*********

Mummo ei myöskään tykännyt siitä, että meitä oli useampi pojankoltiainen uimassa yhtä aikaa. Hän tuli aina rannalle rähjäämään ja ennen kaikkea sukeltaminen oli hänelle kauhistus. Totta kai me sitten hänen huutamiseensa kyllästyneinä sukelsimme kaikki yhtä aikaa, pidätimme henkeämme ja pysyimme pinnan alla. Käsittämätön ihme, että emme tappaneet mummoa sydänkohtaukseen. Hän kuoli syöpään, ja siihen me olimme viattomia.

***********

Hyppäsin venevajan katolta järveen. Ei ollut kovin korkea - ehkä reipas kaksi metriä. Vettä vaan oli alla korkeintaan puoli metriä. Sattui polviin....

*********

Iso kohokohta elämässäni oli, kun opin seivästä hypätessäni vetämään ponnistushetkellä alakäden ylemmän viereen. Lisäsi tehoa runsaasti ja niinpä onnistuin satojen kertojen jälkeen ylittämään kaksi metriä.

********