Olen ollut opettaja 40 vuotta. Siitä ajasta olen työskennellyt luokanopettajana 39 vuotta - se yksi "vapaataival" sisälsi mm. pianonsoitonopettajuutta, kanttorin sijaisuuksia, opettajan sijaisuuksia, säestystehtäviä eli sellainen sekatyömies olin silloin. Jäin eläkkeelle kolme vuotta sitten, mutta olen siitä alkaenkin tehnyt opettajan töitä. Kaksi vuotta resurssiopena ja yhden kauden luokanopettajan sijaisena. 

Vihtiin tulimme heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1982 ja tänne olemme jääneet ja tänne kai hautammekin lopulta kaivetaan. Vihti on sopivan hyvän matkan päässä Hesasta, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana ollakseen ihan vaan maaseutupaikkakunta.

Opettajan homma on antanut paljon, jos kohta onhan se vienytkin. Välillä raskasta ja välillä hyvinkin leppoisaa. Olen oppinut tuntemaan valtavan määrän erilaisia ihmisiä ja ihan koulutyön ulkopuolella myös ammattiyhdistyksen kautta samaa työtä  eri olosuhteissa tekeviä kollegoita. Joskus kauniina kevättalven päivänä hiihtotunnilla on oikein joutunut miettimään, että tästäkös oikein maksetaan. No, kyllä niitä vastineita siellä luokkahuoneissa on tullut ihan riittämiin. Viime viikolla olin jonkun luokan kanssa retkellä ja hetken aikaa sain olla huikeassa luonnon rauhassa upean pikku kosken äärellä. Aika fantastista.

koski.jpg

*************

Opettajan kokee aika usein sellaisen suuren muutoksen, että ollaan hyvinkin hektisessä tilassa jonkin aikaa ja sitten ihan yhtäkkiä täydellisessä rauhassa. Sen huomaa aina keväisin koulujen päättyessä. Toukokuu on vielä uutteraa työn tekoa, on kokeita, arviointeja, normaalioloissa tietenkin retkiä, luokan siivousta ja Edu Kettusen sanoin "vähän kaikenlaista". On koko ajan sellainen fiilis, että ollaan ennen-tilanteessa. 

ennen.jpg

Vaan  sitten viimeisten päivien tohinassa tyhjennellään kaappeja, siivotaan ja pestään ja putsataan, kerätään kirjoja, palautetaan vuoden töitä, viimeistellään kuvis- ja käsityöhimmia ja normaalivuosina vielä pidetään kevätjuhlat. Kaiken tämän päätteeksi otetaan seiniltä piirrokset ja tyhjennetään kaapit ja ennen kuin huomaakaan, ovat kaikki tilat samanlaiset kuin syksyllä koulujen alettua. Syntyy sellainen jälkeen-tilanne.

j%C3%A4lkeen.jpg

Otinko kaapistani viimeisen kerran nimilapun pois? Luovutinko avaimet jälleen kerran kuitatakseni ne takaisin heti syksyllä? Sitä minä en voi tietää eikä sitä taida oikein kukaan tietää. En enää haluaisi tehdä luokanopen hommia - korkeintaan sijaisena. Jos jotain, niin resurssiopena voisin vielä jatkaa, mutta sitäkään en varmaksi uskalla sanoa. Joko päässäni on sellainen ajatus, että tuoreustakuu on mennyt kiinni ja parasta ennen-leima isketään tälle päivälle. Sellainen tunne on tuonne alitajuiseen ajatusmaailmaani hiipinyt ja hieman tässä jo tarkkailen itseäni, josko tuo parasta ennen-leima jostain löytyisi.

Otin aamulla ihan varulta kuvan ~ jospa en vaikka enää palaakaan koulumaailmaan, niin jääköön tämä nyt sitten ikuisiksi ajoiksi eloni viimeisen opetushetken muistoksi.

lastday.jpg