Tasan 39 vuotta sitten heräsimme ensimmäisen kerran täällä Vihdissä. Opiskelut olivat päättyneet, perhe kasvanut yhdellä vauvelilla ja niinpä lähdimme etsimään elämisen kuvioita tälltä Helsingin läheltä. Paikkakunta valikoitui oikeastaan sen mukaan, että Irmelin siskot ja minun veljeni asuivat Helsingissä ja siksi tuumasimme, että mahdollisimman lähelle olisi kiva tulla. Matkaa mummolaan ei myöskään ollut mahdottomasti - Kotkaan on meiltä jonkin verran alle 200 kilsaa. Äitini jäi tietenkin hieman liian kauas ajatellen reissaamisia, mutta Kivijärvelle sitten suunnittelimme menevämme pidemmillä lomilla - kuten sitten tehtiinkin.

Vihtiin pääsyimme myös sen takia, että Hesarissa tai Opettajassa oli ilmoitus vakinaisista paikoista joskus tammikuun alussa. Kartta käteen ja siellä Jyväskylän ylioppilaskylässä paikallistettiin tämä kunta ja todettiin, että kohtuullinen sijainti. Hain virkaa ja onnistuinkin sen saamaan. Musiikkia opettavat opettajat olivat silloin, kuten nytkin, kohtuullisen haluttua kamaa. Valintaamme helpotti sekin, että tulevan kouluni vieressä oli ns. opettaja-asuntola, joita vielä 1980-luvulla oli ympäri ämpäri Suomea ja sieltä sopivasti vapautui vajaan 60 neliön kaksio. Vielä sekin helpotti asiaa, että soitellessani tiedusteluja Vihtiin, tuli puheeksi rouvan mahdollinen työllistyminen ja siihen taas silloinen koulutoimenjohtaja vastasi, että kunta todennäköisesti kasvaa ja siinähän noita päiväkoteja tulee. Näinhän siinä on käynyt. Irmeli sai viran saman vuoden lopulla ja vaikka olimmekin suunnitelleet olevamme Vihdissä vain muutaman vuoden, kävi siinä loppujen lopuksi juuri näin, kuten on käynyt. Tänne jäädään ja tuskinpa mihinkään lähdetään.

Muutimme siis Jyväskylästä hurjan lämpimänä päivänä heinäkuun 31. vuonna 1982. Essi oli neljän kuukauden ikäinen ja matka tuntemattomaan alkoi Jyväskylän Kortepohjasta hieman ennen puolipäivää. Meillä oli iänkaikkisen vanha Mini, joka oli muuten ihan OK, mutta sen jäähdyttäjä oli jossain määrin tukossa ja pyrki kiehumaan lämpimissä olosuhteissa ja niinpä sen estääkseni pidin koko ajan lämmityslaitetta täysillä päällä. Oli muuten hulppea reissu ajaa 300 kilsaa helteessä lämmityslaite täysillä. Lahdessa pysähdyttiin syömään ja siitä vielä sitten kidutusta jatkui reippaan sata kilsaa.

Perille Saavuttiin joskus iltapäivällä. Pääsimme sisään uuteen kotiimme ja varmaan siinä sitten siivottiin sitä odotellessamme varsinaista muuttokuormaa, joka saapui joskus ehkä kahdeksan maissa illalla. Olimme hieman huolissamme siitä, kuinka jaksamme kantaa tavarat, joita ei tosin ollut mitenkään hillittömän paljon, mutta ihan turhaan. Uudet naapurimme, Juha ja Heikki, sattuivat olemaan hyvällä tuulella (= lievästi maistissa) ja ennen kuin kunnolla oli mitään sanottu, olivat tavaramme sisällä ja hämmästyttävää kyllä ~ kaikki ihan ehjinä.

Kaikki tavarat eivät sitten päätyneet meille asti, sillä samassa kuorma-autossa oli myös ollut Helsinkiin muuttaneen pariskunnan tavarat ja sinne menivät sitten vahingossa kaikki meidän ruokatavaramme eli siis kuiva muona. Seuraavana päivänä saimme jotenkin selville heidän asuinpaikkansa ja niin sitä sitten mennä huristeltiin Lauttasaareen hakemaan eväsloota.

Tavaraa oli sen verran vähän, että saimme kaikki kohtuudella paikoilleen parissa päivässä ja siitä sitten alkoi elämämme uudessa kodissa uudella paikkakunnalla ja loppujen lopuksi tuon kerrostalon ylemmässä kerroksessa asuimme yli 16 vuotta ennen kuin sitten syksyllä 1998 muutimme tähän taloon, missä edelleen asumme. Asuimme tuossa ylemmässä kerroksessa ja olohuoneemme ikkunat näkyvät tässä. Keskimmäinen päätyikkuna (se ylin on ullakon) ja sitten pitkän sivun oikeanpuolisin. Myöhemmin asuntoamme laajennettiin niin, että pitkän sivun neljä oikeanpuolisinta ikkunaa olivat meidän.