Jo edesmenneellä äidilläni on yksi veli. On siis edelleenkin, koska hän elää vielä ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa. Tämä enoni täytti heinäkuussa 90 vuotta ja piti ihan lähimmilleen pienet kahvitukset, joihin emme sitten sairastumisen takia päässeet, mikä syvästi harmittaa edelleen.

Erinäisistä syistä johtuen meinasi käydä niin, että en koko tämän vuoden aikana meinannut päästä käymään kotikunnassani, mikä olisi ollut ensimmäinen kesä vuodesta 1957 alkaen. Olin jo varannut mökin pariksi yöksi ihan kesäkuun alkuun, mutta pienoinen flunssa esti sen. Sitten oli tuo äsken mainittu enon synttärijuhla ja silloin oli kyse muusta sairaudesta. Sitten muuten tuli kaikkea häslinkiä ja kun vielä perinteinen Woodstock-kokoontumisemme peruuntui, en vielä elokuun loppuun mennessä ollut päässyt tuonne Keski-Suomeen.

Lopulta reissu toteutui  pari viikkoa sitten ja pääsimme kuin pääsimmekin juhlimaan enoani. Sattui vielä hieno ilma tuolle reissulle ja niinpä oli mukava rouvan kanssa körötellä Tampereen, Oriveden ja Keuruun kautta lopulliseen kohteeseen.

Enoni on siis ikäisekseen loistavassa kunnossa. Hän jäi leskeksi kuta kuinkin vuosi sitten ja asustelee yksin talossaan, missä hän on asunut koko ikänsä. En tunne kovin monta sellaista, joka olisi koko ikänsä voinut pitää kotiaan tasan samassa rakennuksessa, mutta eno on yksi näistä ja kun ajattelee hänen taakseen jättämiään vuosia, voi tuota pitää jo ihmeenä. Talo on erinomaisessa kunnossa ja jos joku paikka on vähänkään meinannut repsottaa, on eno sen korjannut saman tien.

Huolimatta talon satavuotisesta iästä, on se hyvin modernissa kuosissa. Maalämpö, sauna sisällä, uudehkot ovet ja ikkunat, erittäin siistit lattiat ja seinät, toimiva keittiö. Ihan kaikki on kunnossa. Pihapiiriin kuuluu hieno navettarakennus, joka nykyään tietenkin on varasto ja talon huoltotila ja erittäin siisti. Tässä kuvassa kannattaa huomioida rappusten katos, jonka eno rakensi toisen poikansa kanssa viime syksynä pian vaimonsa kuoleman jälkeen. Hän siis todellakin oli mukana rakentamassa, mutta jätti serkulleni kiipeilyhommat. Pihan siisteys on myös havaittavissa. Enoni hoitaa itse ruohonleikkuun ja siimaleikkuroinnin sekä kukkien ylläpidon, vaikka kaksi hänen eläkeläispoikaansa toki auttavat mahdollisimman paljon.

Eno oli järjestänyt meille hienot tarjoilut ja kahvikin oli valmiiksi ladattu pannuun, joskin hän tiesi saapumisaikamme, koska olimme matkan varrella häntä informoineet. Tapaaminen oli tietenkin mukava, koska hän on hyvin sanavalmis ja huumorintajuinen ja erinomaisen hyvin tietoinen maailman asioista.

Tässä alemmassa kuvassa sitten on  hänen rantansa. Keskellä on rantasauna, missä sekä eno että äitini ovat syntyneet ja minäkin olen siinä saunonut ja sitten pulahtanut tuohon rantaveteen toisenkin kerran. Tuon näkymän enoni on saanut nähdä joka päivä jo yli 30000 päivän ajan astuessaan ulos. 90 vuodessa on 32850 päivää eikä hän ole ollut poissa kotoa satunnaisia matkoja ja puolen vuoden armeijaa lukuun ottamatta käytännössä ollenkaan. Paljon on vettä tuossa rannassa lorissut heinäkuun 1933 jälkeen.