Kaamos loppuu Utsjoella ylihuomenna keskiviikkona. Aurinko nousee tunniksi, mutta jo viikon päästä se on selkeän sään sattuessa jopa kolme tuntia näkyvissä. Kaamoshan tarkoittaa aikaa, jolloin aurinko ei nouse ja niinpä keskipäivälläkin voi olla hyvin hämärää ja paksujen pilvien verhotessa taivasta, saattaa olla jopa pimeää. Varsinainen kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan Suomen pohjoisimmassa kolkassa, Nuorgamissa, kestää vajaan kaksi kuukautta marraskuun lopulta hieman tammikuun puolivälin jälkeisiin päiviin ja pimein aikahan on talvipäivänseisauksen aikana juuri ennen joulunpyhiä. Eteläisimmillään kaamos sijoittuu hieman pohjoisen napapiirin pohjoispuolelle ja kestää vain pari päivää.

Jo vuosikausia suomalaiset ovat kohkanneet kaamosmasennuksesta myös eteläisessä Suomessa. Monet Lapista pääkaupunkiseudulle muuttaneet kertovatkin, että vaikka pimeimmilläänkin päivänvaloa riittää Helsingin korkeudella kuutisen tuntia vuorokaudessa, on etelän talvi pimeämpi kuin Lapin kaamosaika. Varmaan syynä ovat mm. vähälumiset tai kokonaan lumettomat talvet ja kerrostalojen varjostama kaupunki, jossa vähäiset valonsäteet eivät välttämättä pääse katutasolle asti.

Mainitsin tuossa kohkaamisesta. Ihan oikeasti pimeän ajan virallisesta kaamosmasennuksesta ja alavireisyydestä kärsii muutama prosentti ihmisistä, mutta se, että ihan hyväkuntoiset ja pimeyden kanssa pärjäävät ihmiset väittävät olevansa kaamosmasennuksen heikentämiä, on väärä määritelmä. Tutkimusten mukaan Suomen korkeudella ihmisiä hidastaa ja harmittaa ja jossain määrin masentaa se, että on hämärää ja pimeää, mutta suurin osa säilyttää työkykynsä ja jonkinlaisen aktiviteetin eli silloin ei ole kyse kaamosmasennuksesta, joka vie työkyvyn ja aktiviteettitason tosi alas. Suomalaisten, kuten ruotsalaisten ja norjalaisten onneksi, kaamosta on viime vuosikymmenten aikana yhä useampi tavallinen kansalainen alkanut päästä pakoon viikoksi tai kahdeksi esimerkiksi Kanarialle, Amerikkaan tai Thaimaahan ja siellä napatun valohoidon ansiosta jaksaa sitten touhuta maaliskuuhun saakka, jolloin valon lisääntyminen Suomessa hoitaa homman. Ei tarvitse olla mikään erikoisen rikas pystyäkseen matkustamaan vaikkapa Kanarialle.

Oma pääni on kestänyt pimeää aikaa hieman vajaan 70 vuotta. Reilu vuosi sitten olimme "testireissulla" hakemassa valoa Kanarialla, mikä oli ihan mukavaa, mutta emme jääneet sitä kaipaamaan. Kuorolaulun ystävänä saan korkeaa aktiviteettia joulun alla, koska joulukonsertteja ja muita musiikillisia tapahtumia on runsaasti. Useimmiten olen myös päässyt hiihdon makuun jo joulukuun aikana ja niinpä nuo päivät saa kulumaan mm. näillä keinoilla. Joka tapauksessa minusta on hyvin mukavaa, kun valoa tulee lisää ja menemme kohti kevättä ja kesää.

Valon määrä kasvaa eli virheellisesti sanoen "päivä pitenee" nyt täällä Etelä-Suomessa 3-4 minuuttia vuorokaudessa eli viikossa ja selvästi näkyvän puolisen tuntia. Päivä eli vuorikausi on kyllä aina sen 24 tuntia, kun oikein halutaan saivarrella. Valoisa aikaa lisääntyy tähän aikaan iltapäivän puolella ja kun vielä joulun aikaan pimeä laskeutui neljän maissa, on tällä hetkellä vielä puoli viideltä kohtuullisen hämäräistä ja kuun lopussa valoa riittää jo lähes viiteen saakka. Helmikuussa vauhti kiihtyy ja yhtäkkiä vaan huomaa, että vielä viiden aikaan on ihan valoisaa. Minä heräilen usein aika varhain ja ei sekään enää ole kaukana, kun aamulla seitsemän aikaan alkaa nähdä tuolla ulkona ilman katuvaloja tai omaa lamppua. Tämä on jokavuotinen ilon toteamus ja vaikka olen sitä päässyt todistamaan jo kauan, tulee se aina yhtä riemukkaana.