"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa...." niinhän se on. Yleensä meillä Suomessa - käytännössä kaikkialla, joskin Ahvenanmaalla ovat talvet silloin tällöin hyvin vähälumisia tai jopa lumettomia. Kyllä siellä varmaan joka talvi sataa lunta, mutta aika usein ne kuulemma sulavat moneen kertaan talven aikana. Kelikameroista katselin äsken ja se mitä löysin Ahvenanmaalta, näyttäisi että siellä on varsin vähän valkoista maassa.

Meillä on tämän talven aikana ollut joulukuun alusta saakka lumista. Välillä on ollut ihan mainio kerros, mutta pari kolme kunnollista suojakeliä on mataloittanut runsaasti höttöä pakkaslunta. Hiihtämiseen saakka tuota tarpeellista veden olomuotoa on kyllä ollut jopa suojakeleillä, joskin vain latukoneen ajamilla radoilla. Kun koneella ajaa latuja päivittäin, painuu lumi niin kovaan ja tiukkaan kasaan, että se ei ensimmäisenä sula. Pelloilla ja muilla avoimilla paikoilla on koko talven ollut lunta, mutta niissä paikoissa ohuen lumikerroksen alta ovat jo erilaiset kasvustot ja kynnökset tulleet esiin. Siksi nuo koneella tehdyt radat ovat tärkeitä.

Meillä on matala ja loivakattoinen talo, jossa on peltikatto. Pakkaslumi jää helposti  sinne kiinni ja usein kasaantuu melkoisen paksuksi. Suojakeleillä sitten alkaa tietenkin sulaminen ja jos ja kun suojat kestävät parikin päivää ja vahvistuvat vesisateilla, tulevat lumet alas oikein kunnon jyrinällä. Meillä ei ole katolla lumen putoamista estäviä veheksiä ja niinpä ne useimmiten kasaantuvat talon etu- ja takapuolelle melkoisiksi vuoriksi. Pahimmillaan meillä ei ole nähty sohvalta ulos olohuoneen ikkunoista. Näistä syistä johtuen saan suurella ilolla harrastaa rankkoja lumitöitä joka talvi. Usein viime vuosina Essin pojat ovat olleet   suurena apuna, mutta nyt kun en enää käy töissä, siirtelen noita kasoja pois. En myöskään tykkää siitä, että kevään tullen lumet sulavat ihan seinä viereen ja siksi olen taistellut noiden vyöryjen kanssa. Se on ärsyttävää, mutta helpottaa juhannuksen tienoilla.

Tänäkin talvena lumet ovat pudonneet jo kolme kertaa ja niinpä päätin aloittaa taas kasan lapioimisen. Kuvassa tuo näyttää toki helpolta, mutta pakkasten ansiosta tuo katolta jyrissyt suojalumi oli ehtinyt jäätyä, tarvitsin lumilapion lisäksi rautalapiota ja rautakankea. Nämä kaksi kuvaa kertovat ennen-jälkeen tarinan ja ja tämä tarina ei syntynyt helpolla. Hartiat ja toinen olkapää ovat olleet tämän viikon järjettömän kipeät ja siitä sitten aiheutuu vielä ajoittainen jomottava päänsärky eli Buranaa on tarvittu.

***************

Etupihalla on kuta kuinkin samanlaiset kasat ja kunhan tuo kipu tuossa hellittää, jatkan lapiointia tällä puolella. Tämä seuraava kuva on otettu ulko-ovemme edestä. Siihen syntyi reipas vuori, jonka yli piti kiivetä, jos ja kun halusi ulos.