Juuri äsken sain editoinnin loppuun ja 200. kotivideo valmistui katsottavaan kuntoon. Mikäli meillä olisi lipputanko, saattaisin jopa nostaa lipun salkoon sen kunniaksi, mutta ehkä tässä tapauksessa on ihan hyvä, että meillä ei sellaista ole. Todellisuudessa noita videoita on yli 200, koska olen aika paljon filmannut myös lauluyhtyeen ja kuorojeni keikkoja, mutta koska ne eivät ole kotijuttuja, olen jättänyt ne ulkopuolelle.

Videointi on nykyään niin käsittämättömän helppoa kännyköillä, että ehkä joitain ihmetyttää, miksi minä edelleen vaivaudun kuvaamaan erillisellä videokameralla tai sitten järjestelmäkameralla. Kyse on pitkäaikaisesta harrastuksesta ja vaikka kännykällä tai tabletilla saa erittäin hyvää kuvaa, on niissä omat puutteensa. Viime aikoina olen tosin liittänyt otoksiini myös kännykkävideoita, mutta koska se on hieman työlästä, en ole hirveästi sitä harrastanut. Suurin syy erillisen videokameran käyttöön on ehkä lopulta tekninen helppous. Videokameran zoomi voittaa kevyesti hyvänkin kännykän ja ne videot oikeasti tuppaavat jäämään kameran muistiin ja sitten jossain vaiheessa ne tulee hävitetyksi.

Kun noita videoita on noin paljon, tulee ehkä mieleen, miten minä tai ylipäätään kukaan voi tietää, mitä niissä on. Jokaisessa on filmattua materiaalia noin 40 min - 1 h 10 min. Aloitin taltioimiset hieman vajaa 40 vuotta sitten. Se homma on vaatinut vähän vaivaa, mutta olen tosiaankin ihan alusta alkaen kirjoittanut sisällysluettelon vihkoon muistiin ja niinpä vuonna 1985 vanhimman tyttären synttärit löytyvät helposti tai vaikkapa ensimmäinen Kreikan matka (joka on videolla). Meillä on kolme lasta ja viisi lastenlasta ja kuten varmaan arvaattekin, liittyvät enimmät kuvaamiset tavalla tai toisella heihin. Omien lasten kanssa matkusteluista on paljon filmauksia ja sitten nuo lastenlapset vauvaiästä näihin päiviin saakka. Vanhin lapsenlapsi on 20-vuotias parhaillaan varusmiespalveluksessa oleva eli hänestä on käytännössä kuvauksia ristiäisistä sotilasvalaan (ja jo siitäkin eteenpäin) saakka. Samalla tavalla noista muistakin lapsista on vaikka kuinka paljon materiaalia ihan vauvavaiheesta alkaen. Rouvan kanssa reissaamisista on erinäinen kokoelma ja minun omista myös.

Kuka näitä sitten katsoo? Ne ovat kotivideoita eli käytännössä vain meidän perheen jäsenet. Harvoin viitsii katsoa kokonaista juttua kerralla eli haemme jonkun tietyn pätkän. Minähän näitä eniten selailen, mutta kyllä tyttäret ja rouvakin välillä. Poikamme ei kovin paljon katsele, mutta on hänkin pysähtynyt joskus varsinkin Kreikan ja Kivijärven videoihin. Tänä vuonna, kun en enää ole lainkaan ollut töissä, olen katsellut menossa olevan kuukauden muistoja eli siis viime aikoina heinäkuun videoita menneiltä vuosilta. Ajan kulun huomaa toki omassa vanhenemisessaan, mutta myös ympäristön muuttumisena, kun jonain vuonna keskellä pihaa nököttänyt 15-metrinen koivu onkin kadonnut tai tontin nurkkaan on ilmestynyt kasvihuone.

Tallenteet ovat minulla dvd:inä ja mp4:na. Digitaaliset tiedostot ovat massamuistissa, puolen teran tikulla ja osin pilvessä, joten suurta vaaraa täydellisestä katoamisesta ei ole. YouTubessakin on, mutta pääasiassa vain pienelle piirille tarkoitettuja salasanan tai koodin takana olevia.

Videointi jatkuu edelleen, vaikka onnistuinkin rikkomaan droneni. Ostan uuden, kunhan ehdin ja kykenen. Kaiken kaikkiaan videointi on edullista ja helppoa ja vaatii vain hieman harrastuneisuutta etenkin editointivaiheessa, mutta sitäkin varten on erinomaisen käteviä ja halpoja ohjelmia.