Täällä meillä järjestettiin tämän viikonlopun aikana Pahantorjuja-festarit, joiden pääasiallinen pointti oli näyttää ihmisille sellaisia elokuvia, jotka torjuisivat pahaa. Kyse oli ymmärtääkseni esittää hyvän mielen leffoja, jotka eivät jättäisi jälkeensä ahdistusta ja pahaa mieltä. Eräs järjestelijäyhdistyksen toimijoista kertoikin leffavalintojen pointtina olleen se, että ensinnäkin esitettävien elokuvien tuli olla hyviä ja sieltä tosiaan piti päästä poistumaan hyvällä mielellä.

Tapahtuman kylkeen oli lisäilty mukavia oheistoimintoja. Kuoromme laulaja, musiikin opiskelija (ellei ole ehtinyt valmistua) Lasse Leppänen soitti kirkossa uruilla elokuvamusiikkia. Kirkko oli kuulemma täynnä ja konsertti sai aivan huiman vastaanoton. Harmikseni en millään ehtinyt kuuntelemaan ja laitoinkin Lasselle kyselyviestin, että olisiko keikka mahdollisesti mahdollista uusia.

Oheistoimintana leffateatterin edessä oli erikoisluvalla hankittu viini- ja olutbaari ja paikalla oli myös thai-ruoka- ja hampurilaisvaunu. Lisäksi elokuvien välissä oli ruokailijoiden viihdykkeeksi pieni esiintymislava, missä kävi useita musiikin esittäjiä esiintymässä.

Pienen matkan päässä leffateatterista vanhassa kansakoulun rakennuksessa oli esitteillä vanhoja uutisfilmejä, yksi pätkä jostain ulkohuusista löytyneestä ranskalaisesta elokuvasta ja siinä sivussa entisiä elokuvaprojektoreja.

Elokuvafestarin leffat näytettiin siis tuossa kirkonkylän leffateatterissa paitsi kaksi rainaa pyöritettiin kesäteatterissa yönäytöksenä - no, kohtuudella voidaan sanoa, että myöhäisillan esityksinä.

Paikallinen baari oli vielä tilannut paikalle "karaokekuningattaren", josta on tehty dokumenttielokuvakin, joka näytettiin viime vuonna näillä samoilla festareilla ja joka on tullut myös telkkaristakin. Kävimmepä sielläkin ja minäkin tartuin pitkästä aikaa karaokemikkiin. (Kuvan teksti liittyy Snapchatiin, johon tyttäreni laittoi tuon kuvan tietäen tarkkaan, että lauluja ei voi vetää)

Onnistunut festari ja parin viime viikon säälle tyypillinen sade ja viileys väistyi sopivasti niin, että etenkin eilen oli ihan huippusää lähteä liikkeelle ja viettää leffan yhteydessä aikaa tuttavien kanssa teatterin eteen järjestetyssä tilassa.

Me kävimme katsomassa kaksi leffaa. Perjantaina näimme Pohjois-Irlannin vuoden 1969 tapahtumiin liittyvä "Belfast" ja eilen sitten "Koulu maailman laidalla". Halukkaat voivat käydä netissä katsomassa perustietoja näistä rainoista, mutta voin suuresti suositella molempia ihan kylmiltäänkin leffaan kävellen. Toki on mahdollista, että ne vielä tulevat näkymään telkkarista, kuten käytännössä kaikki teatterikierrossa näytettävät elokuvat.

Tällainen toiminta onnistuu, kun vaan löytyy innokas porukka. Täällä meillä tuntuu selkeästi olevan sellainen porukka, joka haluaa tätä toimintaa pyörittää ja hyvä näin. Uskoisin, että taas ensi kesänä saamme nauttia tästä tapahtumasta.