Tämä kevät on ollut tietenkin melkoisen vauhdikasta ajatellen tuota puutarhaa. Vaikka siellä ei tekisi yhtään mitään ihmeellistä, menee siellä arkityyppisiin perustouhuihin ilta jos toinenkin puhumattakaan viikonlopun meiningeistä.

Kuten jo tuossa aiemmissa kirjoituksissani olen tuonut tietoon, että pihaamme on ilmestynyt kasvihuone Aleksanterin tekemänä ja sitten sieltä kaadettiin kolme isohkoa puuta ja raivaussahani ansiosta sieltä on myös lähtenyt melkoinen kasa pensaita.

Nurmikkoa vallannutta sammalta olen yrittänyt useamman vuoden ajan hävittää, mutta en kokonaisuudessaan ole onnistunut, mutta toivossa on hyvä elää. Enemmän siellä kuitenkin on ajettavaa nurmea kuin lössähtävää sammalta, mutta tavoite on vielä enemmän saada vihreää aluetta nurmikkovaltaiseksi. Sammalen hävitykseen olen käyttänyt mm. kalkkia ja erilaisia yhdistelmiä, mutta merkittävänä tekijänä ovat myös ilmauskengät, joissa on monen senttimetrin pituiset piikit.

Ikävänä vihollisena puutarhanhoitajalle mainitsen lehtokotilon. Se on ikävä nilviäinen, joka ahmii vihreitä lehtiä ja jos se tekee näin hyötykasveille, pienenee niistä saatava sato melkoisesti. Siksipä ne on jotenkin saatava pois tai ainakin vähenemään. Paras biologisesti sallittava keino on palkata variksia ja harakoita tai sitten niiden kerääminen omin pikku kätösin. Varikset ja harakat eivät kuitenkaan tule neuvotteluihin ja siksipä toimeen on ihan itse tartuttava. Melkoinen saalis sieltä aina tulee ja sitten kun on aikansa niitä keräillyt, on vielä hävitettävä ne. Nimittäin toiseen paikkaan siirtämisestä ei ole mitään hyötyä. Siellä ne kuitenkin lisääntyvät runsain mitoin ja ja aikanaan palaavat takaisin. Nuo puutarhan pienet hirviöt hävitetään kaatamalla kiehuvaa vetää päälle. Julmalta kuulostaa, mutta näin se vaan käy. Ne kuolevat saman tien eli ihan kärsimyksestä ei kannata olla huolissaan. Kuolleet otukset on sitten vielä toimitettava lajitovereitten saavuttamattomiin, koska nämä kaverit, sukulaiset ja muut serkut tulevat ja syövät omansa pois vahvistuen entistä rattoisampaan kuntoon. Minä pakkaan keitetyt kotilot maitopurkkiin, suljen teipilla ja laitan roskikseen.

Tällä hetkellä kaikki kasvaa ja lisääntyy hyvää vauhtia. Valitettavasti ne puutarhan vihollisetkin, mutta ei sille minkään voi. Pitää vaan rapsutella ja kuopsuttaa.

lekkotilo.jpg