Tämä komento on kuultu suomalaisissa torpissa, majataloissa, kartanoissa, teltoissa, armeijan yksiköissä, hotelleissa, uimahalleissa ja siis oikeasti vaikka missä. Mitäpä suomalainen ei niin paljon rakastaisi kuin saunaa, saunomista ja jälkilöylyjä, saunamakkaraa, saunaolutta, saunakahveja ja saunalepoa. Täällä kotimaassamme elää vielä paljon ihmisiä, jotka ovat kiljaisseet ensimmäisen parkaisunsa tuossa kodin sydämessä ja aika monen ihmisen maanpäällisen elämän viimeisimpiin asioihin on kuulunut ruumiin pesu jo hengen kadottua siitä ja missäpä muualla kuin saunassa. Poliittinen historiamme kertoo uljaita tarinoita siitä, kuinka muinainen presidenttimme Urkki pehmitti kovatkin vastustajat kuumissa löylyissä ja heitti vielä kiukaalle kauhallisen, kun saunakaverit olivat jo antaneet periksi.

Minun elämässäni on ollut joitakin merkittäviä saunoja, kuten varmaan aika monella muullakin. Lapsuuteni ensimmäiset vuodet asuimme Vesannolla ja kävimme silloin ajan tavan mukaan löylyissä ja pesulla kellarissa lauantai-iltaisin. Sinänsä jopa outoa, että en muista sieltä minkäänlaisia yksityiskohtia, vaikka asuimme siinä talossa yhdeksän vuotta. Kiuas, lauteet, pesutilat - ihan täysin mielestä pois. Minä pidin saunomisesta jo silloin, kunhan ei ollut liian kuuma. Pesuhuoneessa oli metallinen vanna, jossa minä "uin" johonkin ikään asti - näin ainakin luulen muistavani.

Isä kuoli 1965 ja muutimme sitten vuosi sen jälkeen takaisin äidin kotipaikkakunnalle Kivijärvelle, missä olin syntynytkin. Asuimme äitini lapsuusajan kotitalossa, jonka sauna oli ja on se vielä edelleenkin jokusen kymmenen metrin päässä rannalla. Ymmärtääkseni sekä äitini että enoni ovat syntyneet siellä. Siitä muistan sen, että siellä oli pieni pukukoppi, josta sitten mentiin löyly- ja pesutilaan, mikä oli samaa tilaa. Sauna oli kertalämmitteinen ja niinpä se piti lämmittää kuumaksi, koska enon nelihenkinen perhe, mummo ja meidän kolmihenkinen sakkimme kävimme siellä sitten mahdollisimman nopeasti. Kesää lukuun ottamatta sauna lämmitettiin vain kerran viikossa ja etenkin talvella se oli kova homma, koska pesuvesi otettiin järvestä eli kovilla pakkasilla piti ensin tehdä avanto ja sitten nostaa jääkylmä vesi sisälle lämpeämään. Kuuma vesi saatiin erillisestä padasta eli senkin lämmittäminen oli oma juttunsa. Eipä sitä sen kummempaa kaivannut, kun ei tavallaan paremmasta tiennyt. Kesällä sitä lämmitettiin useammin, koska maatalossa oli paljon likaista ja hikistä työtä ja eno ja muutkin halusivat peseytyä kunnolla. Kesällä tosin meillä oli lähellä mökki, joka valmistui silloin, kun olin kolmivuotias ja siellä oli mahdollista saunoa melkein joka päivä, koska äiti käytännössä asui mökillä kesät ja lämmitti saunaa usein. Enon rantasauna on kuitenkin elämäni historiassa saunojen kärkiryhmässä.

Äsken tuossa raapustelin jo tietoonne mökistämme, jolla on suuri merkitys elooni vallankin alle kouluikäisenä lapsena. Koska emme vielä silloin asuneet Kivijärvellä, oli tuo mökki todellakin kesämökki. Siellä on (siis edelleenkin) suhteellisen hyvänkokoinen sauna, joka on oikeasti erinomainen. Siellä olen etenkin lapsuudessa istunut, löylytellyt ja läärännyt toisenkin hetken, pulahtanut uimaan ja sitten hampaat kylmästä kalisten sinihuulisena palannut takaisin. Murkkuikäisenä en oikein pitänyt siitä ja jossain vaiheessa mökkeily alkoi suorastaan tuntua vastenmieliseltä, mutta sauna ei kuitenkaan.

Meiltä täältä kotoa on matkaa tuonne nelisensataa kilometriä, joten eihän siellä solkenaan käyty ja koska se on vain kesäiseen käyttöön sopiva, keskittyi tämä suomalaisen elämän merkkitapahtuma nimenomaan opettajan ja koululaisten loma-aikojen mukaan. Meidän lapset tykkäsivät paikasta ja ihan kuten minäkin lapsena, myös he lääräsivät ja leikkivät sen tienoilla melkoisen paljon. Äitimme kuoltua, minä luovuin omasta osuudestani tuohon paikkaan, mutta toki se perheessä on edelleen, sillä se on veljeni omistuksessa. Mutta minä en todellakaan tykkää nykyäänkään mökkielämästä ja siksi en kokenut tuosta luopumista mitenkään kovana. Keltaisen mökin saunan asetan joka tapauksessa elämäni kylpypaikkojen kärkiryhmään.

Muutimme tänne Vihtiin vuonna 1982 ja heti ensimmäisenä syksynä sain mahdollisuuden tutustua mahtavaan paikkaan, jota mukavasti kutsutaan Lipetiksi. Kyseinen pakopaikka on paikallisen ammattiyhdistyksen kesämökki. Siellä on erinomainen sauna ja koska se on lähellä kotiamme, olen jopa kyennyt viettämään siellä jonkin verran aikaa, vallankin kun viimeisten virkatyövuosieni ajan toimin ay:n hallituksessa päätehtävänäni huolehtia mökin perusjutuista, kuten puiden hankkimisesta, nuohouksista, varauskirjan ylläpidosta ja sen sellaisista. Otin tehtäväkseni käydä Lipetissä vähintäänkin kerran kuukaudessa ja sijoitin ne reissut yleisen saunavuoron hetkiin eli torstaipäiville, jolloin oli mahdollista myös saunoa siellä. 

Hyvä saunan viihtyvyys perustuu paljon myös saunaseurasta. Lipetin saunassa on istuttu puhumassa merkityksellisistä asioista, usein jopa ihan tosissaan. Olemme tietenkin keskustelleet kouluasioista, ammattiyhdistyksestä, jääkiekosta, musiikista ja mitä näitä asioita nyt onkaan. Siellä olemme myös tutustuttaneet ulkomaisia vierailijoita suomalaiseen saunakulttuuriin. Kärkiryhmään tämäkin.

Hieman ennen vuosituhannen vaihdetta muutimme tähän taloon. Merkittävimpiin ostopäätöksen tekemiseen johtaneet syyt olivat yksinkertaiset ~ mahtava puutarha ja puilla lämmitettävä sauna. Sauna on tarpeeksi iso, jotta siellä voi lämmittää kohtuullista puukiuasta. Lämpö ei nouse liian korkeaksi, kun ymmärtää seurata sen kehittymistä. Toki käytetty puulajikin on tärkeä. Löyly on pehmeää ja miellyttävää, vallankin jos joku on ehtinyt käydä siellä ennen omaa saunavuoroa. Näin käy kyllä harvoin, koska elelemme kahdestaan ja vain silloin tällöin meillä on saunavieraita, jotka pääosin ovat lapset ja lapsenlapset. Näin vallankin tässä koronaelon aikana. Lapsenlapsetkin alkavat olla niin isoja, että harvemmin tulevat yökylään. 

Omasta saunastamme pääsemme kylmänä vuodenaikana vilvoittumaan takkahuoneeseen ja sitten kun kelit ovat kuta kuinkin inhimilliset, pääsee takkahuoneesta suoraan Ulkohuoneeseen ja niinpä etenkin kesällä saattaa saunaoperaatio kestää useita tunteja, mutta mihinkä sieltä olisi kiire. Saunassa ja vilpomustauolla on aina hyvää aikaa puhua merkittävistä asioista.

Kotisaunamme merkityksellisyyttä lisää se, että laudepuut ovat kivijärveläiset. Jo parikymmentä vuotta sitten enoni antoi minulle kasan raakalautaa, haapaa, ajatuksella, että jospa vaikka meillä tehtäisiin joskus lauderemontti. No tehtiinpä ja pääosin siellä todellakin on kotikyläni metsästä otetut lauteet. Asian tekee vielä merkityksellisemmäksi se, että olen itse tehnyt nuo lauteet ja seinät, joskin tarvitsin hieman ystävieni apua. 

Oli niin tai näin, kotisaunamme on saunahistoriani ehdoton Top1. Olemme asuneet tässä talossa kohta 23 vuotta ja siksipä uskallan sanoa, että kokemusta asialle on riittämiin.

***********

Olen toki saunonut kymmenissä muissakin saunoissa ja pääosin kaikki ovat olleet hyviä eli tässä tarinassa olisi kuulunut olla maininta monista, monista muistakin. Vihdissä elon ensimmäisen kotimme kerrostalokellarissa sijainnut sauna, hyvän ystäväni pihasauna, joka merkityksellisesti liittyy Woodstockiin, entisen työkaverini rantasauna, johon muutama viimeksi kulunut lukuvuosi on päättynyt, ystäväperheemme satavuotias pihasauna ja onhan näitä. Ei kaikkia voi eikä jaksakaan mainita. Tämä lyhyt otos antaa kuitenkin jonkinlaista kuvaa elämälleni merkityksellisestä asiasta - olenhan minä suomalainen.