Luku merkitsee päiviä. 3000 päivää on hieman reilun pari kuukautta enemmän kuin kahdeksan vuotta. Itse asiassa kahdeksassa vuodessa on 2920 päivää ja ainakin yksi enemmän, jos aloitetaan laskeminen karkauspäivästä, jolloin aikaan mahtuu kolme helmikuun 29.päivää. Joka tapauksessa eilen tuli kuluneeksi 3000 päivää siitä, kun viimeksi join tai ylipäätään edes maistoin alkoholia.

Ei - en ole alkoholisti, mutta en myöskään absolutisti. Pidän vain alkoholin suhteen taukoa, joka kestää ehkä koko loppuelämäni tai sitten ei. Jouduin tarkistamaan iänikuisen vanhasta blogikirjoituksesta viimeisimmän makuhetken ja löytyihän tuo ~ helmikuussa 2016. Joskus bileissä joku haluaa tietää,  miksi en juo, mutta nykypäivänä on niin paljon raittiita ihmisiä, että ei siitä pääasiallisesti kukaan ole kiinnostunut. Tuo 3000 päivää selvisi sattumalta, kun katsoin vanhaa kotivideota ja siellä taustalla kuuluu joku sanovan, että Sakke ei enää juo alkoholia.  Netissä on aikalaskuri (Googleta vaikka päivälaskuri), jonka avulla on helppo laskea, kuinka paljon aikaa  on kulunut kahden eri päivän välissä. Syntymästäni on ylihuomenna kulunut 24500 päivää, minkä juuri minuutti sitten tarkistin.

Taukoni lähti liikkeelle erään veriarvoni näyttäessä punaista - juuri ja juuri rajalla, mutta lääkäri kehotti olemaan jonkin aikaa ilman alkoholia. Se oli tavallaan outoa, koska en silloinkaan enää juonut juuri lainkaan - kuitenkin joka kuukausi vähän viiniä ja olutta, mutta en edes joka viikonloppu ja kännihakuista toimintaa ei ole varmaan ollut yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Helppohan tuosta vähästä oli jättäytyä. Melkein syyllistän veriarvojen kohoamisen syyksi silloin alkanutta uutta lääkitystä, joka on aika tormakka ja netistä löytämieni selostusten mukaan voi vaikuttaa tiettyihin arvoihin. Arvot ovat olleet jo tosi kauan ihan kohdallaan, mutta koska on muitakin hyviä syitä olla juomatta, päätin jatkaa taukoa.

Jokainen toki tietää, että alkoholista voi tulla kankkutauti, joka voi olla ankarakin. Syyhän on se, että alkoholi on myrkkyä. Se sisältää etanolia, joka täysin puhtaana on hengenvaarallinen ja siksipä alkoholijuomat ovat huomattavasti laimeampia kuin puhdas alkoholi. Oluessa lienee pääosin noin 5%, viineissä vissiin 10-20% käyttämisestä riippuen (kai) ja väkevissä sitten selvästi enemmän - parhaimmillaan (tai pahimmillaan) yli 50%. Ihmiset reagoivat näihin juomiin hyvin eri tavoin. Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon ja siksi sitä juovat ihmiset saavuttavat humalatilan, kännin, pöhnän, huppelin - mitä näitä nyt onkaan. Rakkaalla lapsella on paljon nimiä. Joku tulee känniin aika vähästä ja joku toinen tarvitsee paljon. Ei ole ihan yksi kerta, kun olen kuullut tarinoita kovasta krapulasta. Kyse on alkoholin aiheuttamasta myrkytystilasta ja suhteellisen helposti vältettävissä. Itsestä se on kiinni.  

Minä aloin jo 30 ja 40 ikävuoden välillä tulla herkästi huonovointiseksi kaikista alkoholituotteista lukuun ottamatta olutta. Viidenkympin jälkeen vähensin sitten oluen juomista entisestäänkin ja opettelin maistelemaan ensin valkoviiniä ja sitten punaviiniä myöhemmin. Ruuan kanssa molempia saatoin makustella lasin tai parin, mutta en yhtään enempää. Väkeviä en ole käytännössä ikinä juonut - hieman maistellut, konjakkia vissiin viimeksi. Viskin suhteen kävi nolosti. Olin jostain, varmaan James Bondista, lukenut, kuinka kirjan päätähti nautti ihanan pehmeästä, savuisesta viskistä mahdollisesti sikarin kera ja siis suorastaan rakasti tätä jaloa juomaa. Sitten kilttinä poikana odotin täysi-ikäisyyteen saakka, kunnes pääsin oikein ravintolaan. Tämä sitten tapahtui Saarijärven Summassaaressa. Tilasin ns. hienoa viskiä, en enää muista mitä ja maailmanmiehen mahtielkein otin lurauksen suuhuni ja nielaisin sen. Ja nyt tulee rumia....voi helvetti, mitä paskaa. En millään voinut käsittää, miksi joku voi moista sontaa juoda. Kului reipas kolmekymmentä vuotta ja maistoin Duplinissa Jamesonin tehtaalla taas jotain hienoa. Jossain minulla on synkkä irvistyskuva viskilasi kädessä suuren kuparipannun vieressä ~ aivan hirveää aasin kusta....Sitä en ikinä enää edes maista.

Krapula on ohimenevä juttu, mutta pahin homma on tietenkin se, että ihan juomalla voi tappaa itsensä. Hitaasti toki, mutta joka tapauksessa se onnistuu. OKL-ystävistäni on yksi menehtynyt ihan selkeästi liialliseen juomiseen. Haima petti. Työpaikkansa on jokunen onnistunut tärväämään, mikä ei muuten ole opettajien keskuudessa mikään superharvinaisuus. Luottamusmiesaikoinani kuulin näitä tarinoita.

Alkoholi on toki hyvin usein mukana erilaisissa onnettomuuksissa ja vahingoissa. Liikenteessä alkoholi ja muut päihteet ovat hyvin usein osallisina ja kaikentasoisissa perheväkivaltatapauksissa valitettavan paljon. Usein perheensä ulos ajanut ja tappamisiin asti yltänyt henkilö on ollut sen tuhannen turvoksissa. Kyllä nämä tarinat ovat tuttuja kaikille.

Koska nyt olen ollut kokonaan maistelematta yli kahdeksan vuotta, voisin oikeastaan pitää tauostani kiinni vielä ainakin kaksi vuotta tai oikeastaan kolme siihen asti kun täytän 70. Siinä kohtaa voisi nostaa lasillisen sampanjaa - sitähän minä viimeksikin silloin helmikuussa 2016. Niin, tai sitten en...