Tässä viikolla oli Hesarissa kolumnikirjoitus Pisa-tulosten valopilkkuilmiöstä. Vaikka kirjoitus otsikoitiinkin tyttöjen hyvyyttä korostamaan, ei kyse ole siitä, että ovatko tytöt geneettisesti etevämpiä kuin pojat, koska eihän se niin voi olla. Jos perheessä on eri sukupuolisia lapsia ja heillä on samat vanhemmat, on heillä myös samat geenit ja pääasiallisesti myös sama kasvuympäristö.

Jo 2000-luvun alussa havaitsin, että tytöt pärjäävät keskimäärin paremmin koulussa ja käytännössä lähes aina, jos keskiarvoja olisi laskettu, olisivat tytöt saaneet sen ykkösstipendin. Ei se liittynyt osaamiskykyihin, joskaan eihän meidän hommamme ollut älykkyys- ja oppimistestien tekeminen, vaan opettaminen. Siis en voi mitenkään tieteellisesti perustella tuota väitettäni tyttöjen paremmuudesta.

Sen, mitä voin kokemuksen perusteella vähintäänkin arvella, kyse on työmoraalista ja työmotivaatiosta. Mitä enemmän tein opettajan työtä, sitä enemmän sain nähdä etenkin poikien tekevän työtään huolimattomasti ja ihan hillittömällä kiireellä ja sotkulla. Ei ollut ihan vaan kerran, kun piti laittaa nimenomaan poikaoppilas kirjoittamaan esitelmänsä uudestaan, kun teksti oli niitä kuuluisia harakanvarpaita, ei sanavälejä, ei välimerkkejä, ei isoja alkukirjaimia... Kyllä osaamista olisi ollut, mutta kun oli kiire pleikkarille pelaamaan tai futisharkkoihin. Matematiikan tehtävät hutaistiin miten kuten, eikä ollut sekään kerran eikä edes kaksi, kun annoin miinuspisteitä matikan kokeessa, kun ei poikamukulan numeroista ottanut selvää millään hieroglyfiasteikolla.  Keskimäärin tyttöjen kirjoitukset, esitelmät ja muut koulutehtävät olivat huolellisesti ohjeiden mukaisesti tehtyjä. Niiden tekemiseen oli nähty vaivaa. Siististi tehty työ ei ole itsetarkoitus, mutta siitä näkee, että asiaan on paneuduttu ja kun työ tehdään huolella, se myös kantaa hedelmää ja se vaikuttaa oppimiseen.

Sikäli, kun olen kuullut, eivät poikalapset ole keskimäärin parantaneet otettaan. Muistutan kuitenkin, että ei pidä yleistää. Eivät kaikki pojat ole kuten kuvasin eivätkä kaikki tytöt ole, kuten kolumnissa kehuttiin. Kuitenkin vallitseva suuntaus oli juurikin tuollainen kuvatun kaltainen.

Olen aika vakuuttunut siitä, että jos työpaikkahakemukset tehtäisiin nimettöminä ja haastattelutkin esimerkiksi sähköisesti vastaamalla, saisimme entistä enemmän naisia firmojen johtoon sinne pyramidien huipulle. Ennakkokäsityksiä, kuten eriasteisia misogynistisia ajatuksia tai erityyppisiä sovinistisia käsityksiä vältettäisiin (niitähän on edelleen runsaasti esim. suomalaisessa talouselämässä) ensin anonyymilla alkuhaulla ja sitten jatkettaisiin tekemällä ensimmäiset haastattelut kuvaamallani  tavalla ja lopuksi muutama hyväksi havaittu hakija kutsuttaisiin henkilökohtaisiin tai ryhmissä tapahtuviin haastatteluihin.

Työmoraali opitaan lapsena ja nuoruudessa. Sitä on vaikea oppia aikuisena ja siihen pitäisi opetella. Jotkut lapset ovat toki ihan luontaisesti hyvinkin toimivia ja ahkeria ja taitavia, mutta erilaiset tekemisen tavat on joka tapauksessa opeteltava. Miksi nämä taidot ovat niin tavattoman hankalia ja vastenmielisiä pojille (edelleenkin keskimäärin, ei yleistetä)? Oli niin tai näin, täytyy yhteiskunnassamme unohtaa kuvitelmat miesten paremmasta osaamisesta ja kyvyistä ja järjestää työtehtävät oikeasti kykyjen mukaan katsomatta millään lailla sukupuoleen.