Yksi lapsuuteni ja nuoruuteni suurimpia odotuksen kohteita olivat jääkiekon suurkisat - niin MM- kuin olympiakisatkin. Jo 1960-luvulla alettiin kirjoitella fantasioita suomalaisten noususta maailman jääkiekkoeliittiin ja hiljalleenhan se tapahtuikin. Lukion aikana minulla kyllä mielenkiinto lopahti osaltaan siksi, että en ehtinyt seurata kisoja samalla tavalla kuin vielä kansa- ja keskikouluikäisenä. Elämään tuli myös aika paljon muita kiinnostuksen aiheita. Opekoulutusaikana ei myöskään ollut samanlaista paloa, kun ei kerrassaan ollut aikaa roikkua telkkarin edessä, vaan vasta muutettuamme Vihtiin, heräsi taas MM-innostus uusiin sfääreihin. Sitä mitalia piti odottaa pitkään, sillä vasta olympiakisoissa 1988 Leijonat onnistuivat ensimmäisen kerran pokkaamaan kaulaan uuden koristeen. Hopeamitalihan sieltä tuli. Kaikkiaan miesten maajoukkue on saavuttanut arvokisoissa 17 mitalia, joista kultamitaleja on viisi - yksi olympiakisoissa ja neljä maailmanmestaruutta. Naisten joukkue on saavuttanut yhden hopean ja 14 pronssia, USA:n ja Kanadan dominoidessa niitä karkeloita.

Jukka Jalonen on menestynein A-maajoukkueen päävalmentaja. Hänen johtamanaan leijonat ovat onnistuneet nousemaan korkeimmalle pallille neljästi - olympiakulta ja kolme maailmanmestaruutta. Hänellä on päävalmentajana kuusi arvokisamitalia ja niistä neljä kultaista. Vuonna 2022 hän vei Leijonat sekä olympia- että MM-kisoissa superjuhliin saakka. Nyt alkavissa kisoissa hän heittää jäähyväiset maajoukkueen hommista, joskin onhan niihin hommiin palattukin. Jalosella on varasti vielä useita vuosia sekä halua että kykyä tehdä tuota hommaa - nipin napin kuusikymppinen.

Tämän kevään Tsekissä pidettävät kisat ovat vielä näin avauspäivänä ihan arvoitus. Eilen televisiossa joku haastateltava asiantuntija piti maailmanmestaruuden saavuttamista hyvinkin mahdollisena jopa kuudelle eri porukalle. Hän ei maininnut näitä, mutta Suomi, Ruotsi, Kanada, USA, Tsekki, Sveitsi ja Saksa - siinä on jo seitsemän ja ainahan yllätykset ovat mahdollisia.

Joukkueet on koottu kotimaidensa liigoista, Euroopan suurliigoista ja myös Pohjois-Amerikassa pelaavista joukkueista. Yhteisepeliin valmistautumisaika on ollut lyhyt ja nykypäivän hyvin nopeaksi muuntautunut peli ei perustu niin paljon yksilöihin kuin entisaikaan, vaan jouheva tiimityöskentely ratkaisee. Jalosella ei ole ollut vahvistuksia mitenkään paljon NHL:stä, mutta hänen tapansa ja kykynsä laittaa joukkueen yhteispeli kuntoon on ollut todella huipputasoa. Hän on pystynyt luotsaamaan porukat  sekä fyysistaktisesti että henkisesti hyvään iskuun mitä pitemmälle kisat ovat edenneet ja siinä "kuoleman kierroksella" on useimmiten koko homma hyvin pienestä kiinni.

Käyn Suomen joukkuetta läpi seuraavassa MM-kisoihin liittyvässä kolumnissani. Katselen ensin, kuinka herrat saavat hokkarit luistamaan.

En veikkaa mitään. Menee hyvin tai sitten ei - tämä homma katsotaan loppuun asti ja sitten taas aletaan odottaa uusia kisoja.