Tämän aamun (la 8.6.) Hesarissa oli mielenkiintoinen artikkeli, jonka aihe liittyi otsikkoni mukaiseen tehtävään. Lyhyesti sanoisin ja arvelisin, että ei mitenkään. Mikäli teini viihtyy kesämökillä, täytyy ohjelma laatia täsmälleen hänen toiveidensa mukaisesti ja mökin toimintakuvio täysin teini-ikäisen tarpeita ja haluja vastaavaksi, eikä sekään sitten riitä. Viisaat vanhemmat keskustelevat ja neuvottelevat uhrin kanssa ja hyväksyvät kaikki hänen toiveensa ja mahdollistavat poispääsyn vankileiriltä hyvin nopeasti, jos ja kun tarve poistua tilapäishelvetistä syntyy.

Minusta tuli mökkivastustaja juurikin siinä teini-iän aikana enkä ole siitä varsinaisesti eroon päässytkään. Siksi minulla ei ole mökkiä. Työleirillä hyttysten syötävänä vailla tärkeimpiä asioita eli televisiota, pianoa ja asiaankuuluvaa meteliä, oli täysin mahdotonta saada 15-vuotiasta plus miinus jokunen vuosi viihtymään paikassa, jonka suurin arvo äitini mielestä oli hiljaisuus. Ainoa selkeästi minua ilahduttanut toimi kesämökillä oli saunominen, mutta sehän hoituu varttitunnissa eli sen takia sinne mökille ei kannattanut lähteä viikon ruokavaraston kera.

Aikuisikään jouduttuani pakkauduimme äitini kesämökille koko perheemme kanssa kerran pari kesässä muutamaksi päiväksi ja lasten ollessa mukana kykenin mainiosti viettämään aikaani siellä, joskin pidin huolta siitä, että meillä oli riittävästi ohjelmaa mökin ulkopuolella. Äitini asui siinä ihan lähellä ja koska muuten tapasimme harvoin, vietimme mökkilomien aikana paljon aikaa hänen luonaan. Äitini mielestä hyvä syöminen oli maailman tärkein asia ja niinpä hän halusi laittaa meille sapuskat aina meidän ollessa siellä lomailemassa, mikä varsinkin lasten kasvaessa oli ihan viisasta, koska mökkimme oli erittäin alkeellinen ja ruokien laittaminen oli jo sinänsä iso homma eikä siellä ollut kylmäsäilytysmahdollisuutta, mikä vaikeutti tietenkin toimintaa. Niinpä sieltä pääsi helposti pois. Niin kauan kuin mökki oli minun osaomistuksessani, olivat myös lähisukulaiseni vielä hyväkuntoisia ja heidän luonaan oli tietenkin tärkeää käydä eivätkä ne minun käyntini mitään pieniä piipahduksia olleet. Joka päivä keksin jonkin tärkeän asian, mikä piti hoitaa. Kaupassa oli luonnollisesti käytävä vähintään kolme kertaa päivässä ja silloinkin oli hyvä löytää asiallista tekemistä kirkonkylän alueelta. Minulle oli mökkireissuilla tärkeintä pystyä keksimään hyviä syitä pysyä pois sieltä mökiltä.

Meidän lapsemme tykkäsivät olla siellä. Ehkä se, että mökkimme oli kaukana kotoa ja mehän asuimme 1990-luvun loppuun saakka kerrostalossa, toivat heille sellaista vaihtelua, mikä  ei minua houkutellut. Jos meillä ei olisi ollut lapsia ja jos äitini ei olisi asunut siinä lähitienoilla, olisivat minun mökkireissuni jääneet huomattavasti vähemmälle tai ehkä kokonaan käymättä kuin loppujen lopuksi tapahtui. Äitini kuoltua keväällä 2005, loppuivat minun reissuni sinne kesäpaikkaan käytännössä kokonaan ja niinpä myin osuuteni perikunnan haltuun jääneestä mökkeröisestä veljelleni enkä ole sitä katunut. Jos tarvitsen jostain syystä mökkiä, vuokraan sellaisen maksimissaan muutamaksi päiväksi ja se saa luvan riittää.