Tämän kevään ja alkukesän harmi on liian kuuman kelin lisäksi aika vahva hyttysten esiintyminen. eihän niitä täällä Etelä-Suomessa ole kovinkaan paljon verrattuna vaikkapa Lappiin, mutta kun meitä ihmisiä on niin moneksi, on sitten yksikin hyttyläinen liikaa.

Minä olen ollut hyvin pienestä erityisen herkkä inisijöiden pistoksille. Eiväthän ne varsinaisesti ole koskaan sattuneett, mitä nyt hieman nippaisseet, mutta jälkikutina ja paukamat ovatkin olleet sitten eri juttu. Luulisin olevani jossain määrin allerginen tai joka tapauksessa hyvin herkkä saamaan hankalaa ärsytystä hyttysten verenhimon ansiosta.

Lapsuudessani olin ilmeisesti ja muistaakseni perheemme ainoa erikoisen paljon tuosta vaivasta kärsinyt. Siksi kai minua ei oikein uskottu ja oltiin jopa vihaisia ja niinpä en sitten enää oikein uskaltanut puhua koko asiasta - raavin ja revin paukamia rikki ja verta valui sitten pitkin sääriä ja ylipäätään kaikkialta, missä niitä oli. Tavallaan hyttysherkkyydestä oli sitten hyötyäkin, koska puin päälleni vankan vaatekerroksen, vaikka olisi ollut lämmintä tai peräti hellettä ja tällä tavoin estin ihoni palamisen - kas kun olen herkkä palamaan.

Ollessani jotain kymmenvuotias, äitini ilmoitti minut muutaman päivän leirille sellaiseen paikkaan, missä oli mielettömästi hyttysiä. En oikein viihtynyt (monestakin syystä) ja loppujen lopuksi keskeytin sen palveluksen. Armeijaan menin kesäkuussa ja siellä Keuruun metsissä koin oletettua vihollista pahemman vaaratekijän ollessani vartioimassa suolle kaivamaani kuoppaa.

Lapsuudesta on jo 60 vuotta tai sinne päin, mutta ihoherkkyys ei ole minnekään kadonnut. Ne tuttavani ja ystäväni,  jotka eivät kärsi näistä metsien pienoishävittäjistä, kuten minä, eivät tietenkään pysty samaistumaan eivätkä varmaankaan eläytymään siihen, mitä tunnen. Minä en pysty millään käsittämään, että jotkut ihmiset eivät pätkääkään välitä hyttysten pistoista eivätkä saa mitään paukamia ja kivuliasta kutinaa.  Kolikolla on kaksi puolta.

Joskus joku on kysynyt, miksi en käytä Offia.  Hyttysherkkyyden lisäksi ihoni ei kestä käytännössä lainkaan sellaisia aineita, joissa on tuoksuja, kuten deodoranteissa, saippuoissa, shampoissa, mäntysuovassa, Tolussa, aurinkosuojavoiteissa, jne. Ihotautilääkärit puhuvat kontaktiallergiasta ja se kutina ja ihon rikkoutuminen on vielä pahempaa kuin hyttysten pistely. Toki nykyään on saatavissa käytännössä kaikkia tuotteita sellaisessa formaatissa, että en saa niistä iho-oireita. Hyttyskarkotteet eivät kuulu valikoimaan.

Pääsin elämäni ensimmäisen kerran Kreikkaan kesällä 1989. Se oli toki kivaa ja kokonaan uusi elämys, mutta eräänä päivänä ollessani tyttäreni ja äitini kanssa rannalla, tajusin, että siellä ei ollut hyttysiä ollenkaan. Sinänsä virheellinen päätelmä, koska Kreikassakin niitä on vaikka kuinka, mutta avoimilla rannoilla ei ole, koska ainahan siellä tuulee - etenkin rannoilla ja niiden läheisyydessä.

Nykyään kovana hyttyskautena pidän etenkin metsissä liikkuessani hyttyshattua ja tietenkin pitkähihaisia vaatteita - ei pelkästään hyttysten, vaan myös punkkien ja myöhemmin kesällä hirvikärpästen takia.  Tässä alkaa taas ajatella, että kyllä olisi kiva, jos olisi taas talvi.

hyttyhattu.jpg